Terapeuttisen harjoittelun aiheuttama hypoalgesia pitkittynyttä kipua kokevilla: integratiivinen kirjallisuuskatsaus harjoittelumuodoista ja harjoittelun annostelusta
Karvinen, Sanna; Tikka, Ville-Valtteri (2025)
Karvinen, Sanna
Tikka, Ville-Valtteri
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910216
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910216
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Pitkittynyt kipu on maailmanlaajuisesti hyvin yleistä ja aiheuttaa yksilölle merkittävää kärsimystä, elämänlaadun ja toimintakyvyn heikkenemistä sekä yhteiskunnallisia kustannuksia. Terapeuttisella harjoittelulla on osoitettu olevan hyötyä kivun vähenemisessä. Harjoittelun aikaansaamaa kivun tunteen vähenemistä kutsutaan harjoittelun aikaansaamaksi hypoalgesiaksi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää harjoittelumuotojen ja harjoittelun annostelun vaikutusta pitkittyneisiin kiputiloihin toteuttamalla integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimusnäyttö annostelun määrän yhteydestä tuki- ja liikuntaelimistön kivun lievitykseen on tällä hetkellä ristiriitaista. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että harjoittelun annostelun merkitystä pitkittyneeseen kipuun on tutkittu vähän. Katsaukseen valikoitui kahdeksan tutkimusta. Sisällönanalyysin perusteella harjoittelumuotoina nousivat esiin aerobinen, isometrinen ja dynaaminen harjoittelu. Aerobinen harjoittelu vaihteli 20─40 minuutista kevyestä-keskiraskaaseen intensiteettiin, isometrisen harjoittelun annostelu vaihteli kolmen, kymmenen ja 30 sekunnin välillä. Dynaaminen harjoittelu vaihteli kahdeksan ja kymmenen toistomäärän ja kahden sekä kolmen sarjan välillä. Interventioiden kestot vaihtelivat yhdestä kymmeneen viikkoa.
Kaikilla harjoittelumuodoilla saatiin aikaan kivun vähenemistä ja toimintakyvyn kohenemista. Katsauksen johtopäätöksenä on, että terapeuttinen harjoittelu on ensisijainen hoitomuoto pitkittyneessä kivussa. Kuitenkaan yksiselitteistä harjoittelun annostelua tutkimuksista ei noussut esiin. Pitkäkestoisemmat interventiot näyttävät vaikuttavan positiivisesti pitkittyneen kivun vähenemiseen, mutta aihe vaatii jatkotutkimusta.
Pitkittynyt kipu on maailmanlaajuisesti hyvin yleistä ja aiheuttaa yksilölle merkittävää kärsimystä, elämänlaadun ja toimintakyvyn heikkenemistä sekä yhteiskunnallisia kustannuksia. Terapeuttisella harjoittelulla on osoitettu olevan hyötyä kivun vähenemisessä. Harjoittelun aikaansaamaa kivun tunteen vähenemistä kutsutaan harjoittelun aikaansaamaksi hypoalgesiaksi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää harjoittelumuotojen ja harjoittelun annostelun vaikutusta pitkittyneisiin kiputiloihin toteuttamalla integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimusnäyttö annostelun määrän yhteydestä tuki- ja liikuntaelimistön kivun lievitykseen on tällä hetkellä ristiriitaista. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että harjoittelun annostelun merkitystä pitkittyneeseen kipuun on tutkittu vähän. Katsaukseen valikoitui kahdeksan tutkimusta. Sisällönanalyysin perusteella harjoittelumuotoina nousivat esiin aerobinen, isometrinen ja dynaaminen harjoittelu. Aerobinen harjoittelu vaihteli 20─40 minuutista kevyestä-keskiraskaaseen intensiteettiin, isometrisen harjoittelun annostelu vaihteli kolmen, kymmenen ja 30 sekunnin välillä. Dynaaminen harjoittelu vaihteli kahdeksan ja kymmenen toistomäärän ja kahden sekä kolmen sarjan välillä. Interventioiden kestot vaihtelivat yhdestä kymmeneen viikkoa.
Kaikilla harjoittelumuodoilla saatiin aikaan kivun vähenemistä ja toimintakyvyn kohenemista. Katsauksen johtopäätöksenä on, että terapeuttinen harjoittelu on ensisijainen hoitomuoto pitkittyneessä kivussa. Kuitenkaan yksiselitteistä harjoittelun annostelua tutkimuksista ei noussut esiin. Pitkäkestoisemmat interventiot näyttävät vaikuttavan positiivisesti pitkittyneen kivun vähenemiseen, mutta aihe vaatii jatkotutkimusta.