Varhaisen vuorovaikutuksen ja kaltoinkohtelun merkitys lapsen psyykkiseen kehitykseen : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Alerinne, Sohvi; Lambert, Petra (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910427
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910427
Tiivistelmä
Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus muodostaa perustan lapsen psyykkiselle ja neurologiselle kehitykselle. Neuvolassa seurataan varhaista vuorovaikutusta ja pyritään tunnistamaan erityisen tuen tarpeessa olevat perheet ja ohjaamaan heidät tuen ja hoidon piiriin. Näin pyritään tarjoamaan jokaiselle lapselle suotuisa kasvuympäristö ja turvaamaan heidän kasvunsa ja kehityksensä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työn tarkoituksena oli tuottaa tietoa vanhemmille sekä ammattilaisille varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen psyykkisen kehityksen kannalta. Tietoa haettiin CINAHL-, Pubmed- ja Medic-tietokannoista, minkä lisäksi hakua täydennettiin Google Scholarin avulla. Tiedonhaku toteutettiin talvella 2024 ja keväällä 2025. Aineistoon valikoitui 13 kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta, jotka ovat julkaistu vuosina 2014–2024. Valittu aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja sen luotettavuutta arvioitiin JBI-arviointikriteeristöjen avulla.
Tulosten mukaan varhainen vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on merkityksellistä lapsen psyykkiselle kehitykselle. Hyvä varhainen vuorovaikutus ja turvallinen kiintymyssuhde suojaavat lapsen psyykkistä ja neurologista kehitystä, kun taas kaltoinkohtelu ja turvaton kiintymyssuhde vaikuttavat lapsen kehitykseen monella tapaa negatiivisesti. Varhaisten kokemusten perusteella muodostuneet sisäiset mallit voivat ilmetä käyttäytymisen piirteinä lapsuuden jälkeenkin myönteisessä tai kielteisessä mielessä.
Vaikka suurin osa tutkimuksesta keskittyy neurologiseen kehitykseen, myös emotionaalista kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, kuten vanhempien mielenterveys, sosiaalinen ympäristö, älylaitteet ja päihteiden käyttö, olisi tulevaisuudessa hyvä tutkia enemmän. Nykyiset tutkimukset painottuvat usein äidin ja lapsen suhteeseen, jättäen toisen vanhemman sekä raskausajan vuorovaikutuksen vähemmälle huomiolle. Neuvolatyössä olisi tärkeää huomioida myös toisen vanhemman rooli ja edistää tasa-arvoista vanhemmuutta, sekä tarjota perheille psykoedukaatiota vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työn tarkoituksena oli tuottaa tietoa vanhemmille sekä ammattilaisille varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen psyykkisen kehityksen kannalta. Tietoa haettiin CINAHL-, Pubmed- ja Medic-tietokannoista, minkä lisäksi hakua täydennettiin Google Scholarin avulla. Tiedonhaku toteutettiin talvella 2024 ja keväällä 2025. Aineistoon valikoitui 13 kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta, jotka ovat julkaistu vuosina 2014–2024. Valittu aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja sen luotettavuutta arvioitiin JBI-arviointikriteeristöjen avulla.
Tulosten mukaan varhainen vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on merkityksellistä lapsen psyykkiselle kehitykselle. Hyvä varhainen vuorovaikutus ja turvallinen kiintymyssuhde suojaavat lapsen psyykkistä ja neurologista kehitystä, kun taas kaltoinkohtelu ja turvaton kiintymyssuhde vaikuttavat lapsen kehitykseen monella tapaa negatiivisesti. Varhaisten kokemusten perusteella muodostuneet sisäiset mallit voivat ilmetä käyttäytymisen piirteinä lapsuuden jälkeenkin myönteisessä tai kielteisessä mielessä.
Vaikka suurin osa tutkimuksesta keskittyy neurologiseen kehitykseen, myös emotionaalista kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, kuten vanhempien mielenterveys, sosiaalinen ympäristö, älylaitteet ja päihteiden käyttö, olisi tulevaisuudessa hyvä tutkia enemmän. Nykyiset tutkimukset painottuvat usein äidin ja lapsen suhteeseen, jättäen toisen vanhemman sekä raskausajan vuorovaikutuksen vähemmälle huomiolle. Neuvolatyössä olisi tärkeää huomioida myös toisen vanhemman rooli ja edistää tasa-arvoista vanhemmuutta, sekä tarjota perheille psykoedukaatiota vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä.