Psykologisen työturvallisuuden yhteiskehittäminen asumisyksiköissä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää psykologista työturvallisuutta kolmessa asumispalveluyksikössä. Tavoitteena oli kartoittaa psykologisen turvallisuuden lähtötilannetta työntekijöille lähetetyn kyselyn kautta ja sen pohjalta järjestää esihenkilöille yhteiskehittämisen työpajoja, joiden avulla parannettiin psykologista turvallisuutta asumisyksiköissä. Psykologisen turvallisuuden parantuessa yksiköissä kohennetaan sekä työntekijöiden että asukkaiden hyvinvointi.

Opinnäytetyön tietoperustan keskeisiä käsitteitä olivat psykologinen turvallisuus, työhyvinvointi, työn imu ja -motivaatio, esihenkilötyö sote-alalla sekä tunneilmaston johtaminen työpaikalla. Psykologisella turvallisuudella taataan työhyvinvointi ja luodaan edellytykset työn imulle sekä -motivaatiolle. Olennainen osa psykologisesti turvallisen työpaikan luomista on tunneilmapiirin johtaminen.

Tämä opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö. Opinnäytetyössä kerättiin tietoa alkukartoituskyselyllä psykologisen turvallisuuden tilasta. Kyselyssä hyödynnettiin useasta lähteestä kerättyä materiaalia psykologisen turvallisuuden kartoittamiseksi. Kyselyn tulosten pohjalta lähdettiin kehittämään psykologista turvallisuutta yhteiskehittämisen työpajassa yksiköiden esihenkilöiden kanssa. Yhteiskehittämisen työpajassa dialoginen keskustelu ja informaation jakaminen vuorottelivat. Toinen yhteiskehittämisen työpaja muotoutui ensimmäisen pajan tuloksien ja toiveiden mukaan. Yhteiskehittämisen työpajat pidettiin Teams:n välityksellä ja ne tallennettiin analysointia varten. Opinnäyteyössä oli toiminnallisen tutkimuksen elementtejä.

Tulokset kertoivat saman kuin kerätty teoriatieto. Psykologinen turvallisuus on työyhteisön työilma-piirin kannalta tärkeä osa. Psykologisen turvallisuuden puuttuminen näkyy työpaikoilla erilaisilla tavoilla, jotka heikentävät työilmapiiriä. Esihenkilöillä on tärkeä rooli psykologisen turvallisuuden luomisessa ja ylläpitämisessä. Tutkittavan yksikön esihenkilöt olivat motivoituneita parantamaan yksikkönsä psykologista turvallisuutta ja tunneilmapiiriä. Haasteeksi nousivat ajan käytön vaatimukset ja työntekijöiden asenteet. Esihenkilöt keskittyivät erityisesti positiivisen palautteen antamiseen ja kokivat sen hyväksi.

Opinnäytetyössä saatiin tietoa yksiköiden psykologisen turvallisuuden nykytilanteesta ja välitettyä esihenkilöille tietoa, kuinka he voivat tulevaisuudessa vaikuttaa siihen. Yhteiskehittämisen työpaja koettiin vaikuttavana työnkehittämisen menetelmänä. Esihenkilöt kokivat, että muutokset näkyvät yksiköissä pitkäjänteisen työskentelyn jälkeen, joten yhteiskehittämisen työpajan tulokset eivät olleet vielä mitattavissa.

Psykologinen turvallisuus tulisi huomioida aiempaa paremmin työpaikoilla. Esihenkilöille tulisi varata riittävä määrä koulutusta ja aikaa psykologisen turvallisuuden rakentamiseksi sekä ylläpitämiseksi. Psykologinen turvallisuus on merkittävä tekijä työssä jaksamisen kannalta ja työpaikkaan sitouttamisessa.