Etätyön vaikutukset työhyvinvointiin

Abstract

Koronapandemian levittyä Suomeen vuonna 2020 julisti Suomen hallitus maahan poikkeusolot sekä etätyösuosituksen. Tämän myötä etätyöskentely lisääntyi merkittävästi, ja se on jatkunut vielä vuoden 2022 etätyösuositusten päättymisen jälkeenkin vaihtelevilla etätyökäytännöillä. Viime aikoina etätyökäytännöistä on käyty paljon julkista keskustelua muun muassa siitä, kuinka etätyöskentelyä voisi tulevaisuudessa jatkaa. Aiheen uutisoinneissa on pohdittu etätyön kannattavuutta työhyvinvoinnin näkökulmasta, ja aiheesta kiinnostuneina halusimme tutkia sitä lisää. Aiheesta oli tehty paljon aiempia tutkimuksia poikkeusolojen ajalta, mutta sen jälkeisiä tutkimustuloksia oli yllättävän vähän. Tämän vuoksi koimme, että etätyön vaikutusten tutkiminen olisi nyt ajankohtaista ja merkityksellistä, sillä opinnäytetyömme tuloksia voidaan hyödyntää työelämässä etätyökäytäntöjä suunniteltaessa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli siis tutkia etätyön vaikutuksia työhyvinvointiin, ja tavoitteena oli laatia siitä selvitys kohdeorganisaatiollemme, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen talouspalvelukeskukselle. Selvityksen tavoitteena oli tarkastella työntekijöiden kokemuksia siitä, miten he ovat kokeneet etätyön vaikuttaneen heidän työhyvinvointiinsa. Työhyvinvoinnin sekä etätyön keskeiset käsitteet kuvataan opinnäytetyön tietoperustassa.

Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineiston hankintamenetelmänä oli verkkokysely, joka toteutettiin anonyymisti keväällä 2024. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoinnilla SPSS-ohjelmalla. Kyselyaineiston avointen vastausten osalta hyödynsimme kvalitatiivista sisällönanalyysimenetelmää.

Opinnäytetyön tuloksista voitiin todeta motivaation, tehokkuuden, työtyytyväisyyden, keskittymisen, palautumisen ja vapaa-ajan lisääntyneen sekä stressin vähentyneen. Esihenkilön tuen ja työilmapiirin koettiin pysyneen pääasiassa samalla tasolla sekä etä- että lähityössä. Suurin osa vastaajista koki myös ergonomian ja vuorovaikutuksen pysyneen samalla tasolla. Tauotuksen osalta yhtä moni vastaajista oli kokenut sen parantuneen tai pysyneen samalla tasolla. Kuitenkin suhteessa muihin kyselyn kysymyksiin ergonomia, tauottaminen sekä vuorovaikutus saivat eniten työhyvinvointia heikentäviä vastauksia. Tuloksista voitiin siis päätellä etätyön vaikuttaneen työhyvinvointiin suurimmilta osin positiivisesti. Jatkokehittämisehdotuksenamme olisi jatkaa etätyön vaikutusten tutkimista esimerkiksi työssä jaksamisen, työn imun ja sairauspoissaolojen osalta, joihin emme tässä opinnäytetyössä voineet perehtyä aiheen rajauksen vuoksi.