Seksuaalirikollisten kanssa työskentely : valvontahenkilöstön käsityksiä osaamisestaan

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin valvontahenkilökunnan osaamista seksuaalirikoksista tuomittujen kanssa. Työn tilaajana toimi Rikosseuraamuslaitoksen Seri-hanke, jonka osa-projektiin 3. Henkilöstön osaaminen ja rekrytointi opinnäytetyö vahvasti linkittyy. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää valvontahenkilökunnan tietopohjaa ja käsitettä omasta ammattiosaamisestaan sekä tunnistaa mahdollisia kehityskohteita. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa siitä, miten valvontahenkilökunta soveltaa tietojaan käytännön työssä seksuaalirikoksista tuomittujen vankien kanssa. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millaista koulutusta ja tukea henkilökunta kokee tarvitsevansa.

Tietoperusta koostuu osaamisesta monin eri näkökulmin, kuten esimerkiksi osaamisesta työelämässä, kieli- ja kulttuuriosaaminen, sekä sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot vankeinhoitotyössä. Tutkimus toteutettiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Aineistonkeruumenetelmänä oli kyselylomake. Kyselyyn vastasi 18 valvontahenkilökunnan jäsentä neljästä vankilasta, joihin on perustettu seksuaalirikoksista tuomituille tarkoitetut osastot. Vastausten perusteella tunnistettiin nykyisen osaamisen vahvuuksia ja kehitystarpeita.

Tulosten mukaan valvontahenkilökunnan kulttuuriosaaminen on hyvällä tasolla. Kuitenkin tulkkipalveluiden käytön osaaminen vaihtelee suuresti, ja riski-tarve-vastaavuus -mallin tuntemus on puutteellista. Seksuaalirikollisia koskeva lainsäädäntö on pääosin hallussa, mutta vaikuttavan vankeinhoitotyön periaatteiden soveltaminen työssä herättää epävarmuutta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hyvät vuorovaikutustaidot, kulttuuriosaaminen ja rikollisen käyttäytymisen ymmärrys ovat erityisen tärkeitä valvontahenkilöstölle, joka työskentelee seksuaalirikollisille tarkoitetuilla osastoilla vankilassa. Koulutustarpeita havaittiin erityisesti riski-tarve-vastaavuus -mallin tuntemuksen, ROTI-järjestelmän hyödyntämisen ja kieli- ja kulttuuriosaamisen lisäämisessä.

Kehittämisehdotuksina esitettiin koulutuksia erityisesti yksikkökohtaisesti, sekä tulkkipalveluiden käytön ja riski-tarve-vastaavuus -menetelmän osaamisen vahvistamista. On myös huomionarvoista, että vaikka vastaajilla sinänsä oli tietoa vaikuttavan vankeinhoitotyön elementeistä seksuaalirikoksista tuomittujen kanssa, ei niitä joko osata täysin hyödyntää työssä tai työn vaikutuksia ei osata tunnistaa.