Vuorovaikutus suljetussa vankilassa : turvallisuuden kolme ulottuvuutta

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin vankilaturvallisuutta kokonaisuutena sekä vuorovaikutustaitojen merkitystä turvallisuuden osatekijänä. Informantteina toimivat Suomen suljettujen vankiloiden lähityötä tekevä moniammatillinen henkilöstö. Henkilöstöön liittyvien taustamuuttujien avulla selvitettiin työntekijäryhmien turvallisuuskäsityksiin liittyviä näkemyseroja. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi vankilaturvallisuuden kehittämistarpeita.

Toimintaympäristöön liittyvät turvallisuuden tekijät jaettiin kolmeen tasapainoiseen ulottuvuuteen: tekninen turvallisuus, taktinen turvallisuus ja vuorovaikutuksellinen turvallisuus. Turvallisuusulottuvuuksia tutkittiin moninäkökulmaisen teoriaperustan avulla, jossa rikosseuraamusalaan liittyvän lakinormiston ja kirjallisuuskatsauksen tueksi nostetiin muun muassa normatiivisen etiikan suuntauksia ja relationaalisen kontrollin teoriaa. Tämä oli välttämätöntä laajan ymmärryksen saavuttamiseksi.

Tutkimusmenetelmänä toimi verkkopohjainen kyselytutkimus, joka sisälsi strukturoituja väittämiä ja avokysymyksiä. Kyselyyn vastasi 244 työntekijää ja vastausprosentti oli noin 17 %. Aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä, faktorianalyysillä ja varianssianalyysillä. Avointen kysymysten aineisto analysoitiin kvantifioimalla. Faktorianalyysin pohjalta muodostettiin vuorovaikutuksen, taktiikan ja tukevien toimintojen summamuuttujat, joita hyödynnettiin taustamuuttujien välisten erojen tarkastelussa.

Opinnäytetyön keskeiseksi tulokseksi nousi työroolirajat ylittävä ymmärrys kaikkien ulottuvuuksien välttämättömästä merkityksestä turvallisuudelle. Tekninen turvallisuus nähtiin säilytysvarmuuden perustana ja taktinen turvallisuus kriittisenä osana vankilaturvallisuuden kokonaisuudessa. Henkilöstö painotti vuorovaikutustaitojen merkitystä turvallisuudelle hieman muita osatekijöitä enemmän. Vuorovaikutustaitojen positiivinen merkitys kiinnittyi aiempaan tutkimustietoon, kansainväliseen säännöstöön ja organisaation turvallisuuslinjauksiin. Merkittävimmät erot turvallisuusnäkemyksissä liittyivät sukupuoleen, työtehtävään ja koulutustaustaan. Naissukupuoli, korkeampi koulutustausta ja kuntoutukseen kiinnittynyt työrooli liittyivät lievästi korostuneempaan käsitykseen vuorovaikutustaitojen ja tukevien toimintojen merkityksestä vankilaturvallisuudelle.

Vakavina haasteina nähtiin akuutti resurssipula, tilanahtaus ja kouluttamaton henkilöstö. Resurssivaje lisäsi kuormitusta ja yksintyöskentelyä, sekä johti koulutus-, tarkastustoiminnan ja kuntouttavan työn puutteisiin. Vankituntemuksen lisääminen, vuorovaikutustaitojen kehittäminen, vankien tarkoituksenmukainen sijoittaminen ja osastojen maltillinen koko koettiin tärkeäksi. Asiakastietojärjestelmä koettiin enemmän turvallisuutta heikentävänä, kuin parantavana tekijänä. Suljettu vankila nähtiin selkeästi tarpeellisena seuraamusjärjestelmän osana, jossa työtä halutaan toteuttaa auktoriteettia luovuttamatta. Tutkielmassa kuvailtiin kuntoutukseen ja kontrolliin liittyvää vastakkainasettelua ja valmentavan työotteen monimutkaisia vaikutuksia valvontahenkilöstön ammatillisuuteen.

Opinnäytetyö tuotti rikosseuraamusalalla laajasti hyödynnettävää tärkeää ja ajantasaista turvallisuustietoa suljetuista vankiloista, sekä teoriatiedon ja työntekijätiedon yhdistävän vankilaturvallisuuden kehittämisen mallin. Lisäksi laadittiin käytännönläheiset kehittämisehdotukset vankilaturvallisuuden parantamiseksi hyödyntäen henkilöstön asiantuntijuutta.