Vastuullisuus kampaamoalan pienyrittäjän näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin vastuullisuuden merkitystä ja sen käytännön toteutumista kampaamoalan pienyrittäjien näkökulmasta, korostaen vastuullisuuden roolin kasvua liiketoiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vastuullisuus ilmeni käytännössä kampaamoissa, mitä haasteita yrittäjät kohtasivat vastuullisuuden toteuttamisessa sekä kuinka vastuullisuuden eri ulottuvuudet liittyivät liiketoimintaansa.

Teoriapohja pohjautui kestävän kehityksen periaatteisiin, jotka ulottuivat ympäristönsuojelun lisäksi myös taloudellisiin ja sosiaalisiin vastuisiin. Vastuullisuuden osa-alueet ilmenivät muun muassa ympäristönäkökulmina, kuten jätteiden kierrätyksenä ja ympäristöystävällisten tuotteiden valintana. Taloudellinen vastuu puolestaan ilmeni liiketoiminnan kannattavuudesta huolehtimisena, joka turvasi pitkän aikavälin elinkelpoisuuden ja kestävän kehityksen. Sosiaalinen vastuu ilmeni vastuunkantamisena yhteiskunnassa, esimerkiksi eettisten valintojen ja reilujen liiketoimintakäytäntöjen kautta. Työssä hyödynnettiin myös legitimiteettiteoriaa, joka auttoi ymmärtämään, kuinka vastuullisuus voi parantaa yrityksen yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja mainetta vastaamalla sekä asiakkaiden että yhteiskunnan odotuksiin.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullisia teemahaastatteluja, joissa haastateltiin pitkään alalla toimineita yksinyrittäjiä. Haastatteluissa kartoitettiin yrittäjien näkemyksiä vastuullisuudesta, käytännön toimista ja esteistä. Lisäksi haastateltiin sidosryhmiä, kuten asiakkaita ja alan edunsaajajärjestöjä, jotta saatiin monipuolinen kuva vastuullisuuden tilasta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vastuullisuus miellettiin seuraavien tekijöiden kautta: asiakasvastuu, tuotevastuu, ympäristövastuu, työhyvinvointi ja yrittäjyys. Asiakasvastuu korostui erityisesti turvallisuuden, asiakastyytyväisyyden ja yksilöllisen kohtelun kautta. Tuotevastuu ilmeni laadukkaiden ja turvallisten tuotteiden käytössä, mutta tuotteiden vastuullisuudesta oli epävarmuutta. Ympäristövastuu näkyi arjen käytännöissä, vaikka rajalliset vaikutusmahdollisuudet liikekiinteistöissä rajoittivat sitä. Sosiaalinen vastuu liittyi työhyvinvointiin, mutta pitkät työpäivät ja taloudelliset paineet rasittivat yrittäjiä. Yrittäjyys nähtiin vastuullisuutta edistävänä mahdollisuutena, joka tarjosi mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja toimia eettisesti omien periaatteidensa mukaisesti. Vastuullisuuden haasteet liittyivät erityisesti taloudellisiin tekijöihin, kuten verotukseen, eettisesti tuotettuihin tuotteiden hintaan ja epävarmuuteen tuotteiden vastuullisuudesta.

Kehittämisehdotuksina esitettiin pieniä arjen vastuullisuustoimia, kuten energiatehokkaiden laitteiden käyttöä ja vastuullisten tuotteiden valintaa, viestinnän parantamista asiakkaille ja yhteistyön lisäämistä.