Digiohjauksen rooli ja kehittämismahdollisuudet Kuopion vankilassa: Tavoitteet, haasteet ja tulevaisuuden suuntaviivat

Abstract

Opinnäytetyössä kehittämisen kohteena oli Kuopion vankila sekä siellä vankien kanssa lähityötä tekevä henkilöstö. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella digiohjauksen nykytilaa ja luoda tulosten perusteella kehittämisehdotuksia, joilla digiohjausta voitaisiin kehittää paikallisella tasolla. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa aineistoa kerättiin teemahaastatteluilla ja lomakehaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui viisitoista (n=15) Kuopion vankilan lähityötä tekevää työntekijää eri ammattiryhmistä. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, ja kehittämisehdotuksia tuotettiin brainstorming-menetelmällä.

Yhteiskunnan digitalisoituessa palvelut hoidetaan sähköisesti, mutta vankiloiden digitalisaatio on edennyt hitaasti. Vankeuslain mukaan vankien olosuhteiden tulisi vastata muuta yhteiskuntaa, eikä vankeuden tulisi aiheuttaa ylimääräisiä rajoitteita. Digiohjauksen kehittäminen on perusteltua, jotta vangit saavat tarvittavat digitaidot yhteiskuntaan integroitumisen tueksi. Vangit ovat erityisen alttiita digitaaliselle syrjäytymiselle, ja tutkimusten mukaan he muodostavat marginaaliryhmän, joka on pudonnut digitalisoituvasta yhteiskunnasta. Digiohjaus tukee vankien elämänhallintaa ja edistää sujuvaa siirtymää vankeuden jälkeen.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että digiohjauksen toteutuksessa Kuopion vankilassa on haasteita. Digiohjaus ei ole integroitunut osaksi koko henkilökunnan tekemää lähityötä, ja vastuunjako on epäselvää. Henkilöstön digitaitojen taso vaihtelee erityisesti valvontahenkilökunnan ja kuntoutus-, koulutus- ja sosiaalityötä (KKS) tekevien työntekijöiden välillä. Toimintakulttuuri on perinteinen, eikä digitalisaation mahdollisuuksia ole hyödynnetty täysimittaisesti. Lisäksi resurssipula ja fyysiset tilat rajoittavat digiohjauksen toteutusta. Nämä tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan toimintakulttuurin muutos ja henkilöstön koulutus ovat avainasemassa digitalisaation edistämisessä rikosseuraamusalalla.

Digiohjauksen kehittämiseksi tarvitaan monitasoisia toimenpiteitä. Ensinnäkin vastuunjaon selkeyttäminen on välttämätöntä, jotta digiohjaus ei kuormita vain tiettyjä henkilöstöryhmiä. Toiseksi henkilöstölle on tarjottava kohdennettua ja käytännönläheistä digitaitokoulutusta. Kolmanneksi toimintakulttuuria on kehitettävä niin, että digiohjaus nähdään luonnollisena osana vankien kanssa tehtävää lähityötä, mikä edellyttää sekä johdon sitoutumista että rakenteellisia muutoksia. Neljänneksi resurssien vahvistaminen on välttämätöntä, jotta digiohjaukselle voidaan tarjota tarvittavat tilat ja henkilöstöresurssit. Lisäksi digiohjauksen käyttömahdollisuuksia tulisi laajentaa hyödyntämällä enemmän etäyhteyksiä vankien yhteydenpidossa ja yhteiskuntaan sopeutumisessa.

Opinnäytetyön tulokset antavat aiheen jatkotutkimuksille, joissa selvitetään digiohjauksen pitkäaikaisia vaikutuksia vankien digitaitoihin ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Digitalisaation vaikutuksia tulisi seurata systemaattisesti, jotta voidaan arvioida, miten muutokset vaikuttavat vankiloiden toimintakulttuuriin. Lisäksi vastaavanlaisia tutkimuksia tarvitaan muissa vankilayksiköissä, jotta saadaan kattavampi kuva digiohjauksen tilasta ja sen kehittämistarpeista koko rikosseuraamuslaitoksessa. Taloudellisten resurssien niukkuus korostaa tarvetta tutkia, kuinka digiohjausta voitaisiin toteuttaa kustannustehokkaasti eri yksiköissä.