Hengitysharjoittelu osana ammattilaisjalkapalloilua
Saramola, Antti; Laaksonen, Johannes (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051812908
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051812908
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia vastustetun sisäänhengitysharjoittelun (IMT) ja palleahengitysharjoittelun (DB) mahdollisia hyötyjä ammattilaisjalkapalloilijoilla. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa hengitysharjoittelusta suomalaisessa jalkapalloilussa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä jalkapalloseura FC KTP:n kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä ja laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen osallistui 20 FC KTP:n sopimuspelaajaa. Osallistujat jaettiin arpomalla harjoitusryhmään ja kontrolliryhmään. Molemmissa ryhmissä oli kymmenen pelaajaa. Interventiojakso kesti viisi viikkoa, jonka aikana harjoitusryhmän jäsenet suorittivat IMT-harjoittelua PowerBreath-laitteella neljä kertaa viikossa ja DB-harjoittelua kuusi kertaa viikossa lajiharjoittelun ohella. Molemmille ryhmille suoritettiin maksimaalisen sisäänhengityspaineen alku- ja loppumittaukset, joita käytettiin tiedonkeruumenetelmänä harjoituspäiväkirjojen ja alku- ja loppukyselyiden lisäksi. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla.
Viiden viikon IMT-harjoittelu lisäsi ammattilaisjalkapalloilijan maksimaalista sisäänhengityspainetta noin 20 % (p<.001). Kontrolliryhmän maksimaalinen sisäänhengityspaine ei muuttunut intervention aikana (p=NS). Laadullisen aineiston pääluokat olivat muutokset psyykkisissä ja fyysisissä ominaisuuksissa. Psyykkisiin ominaisuuksiin kuuluivat muutokset unessa ja stressin hallinnassa. Fyysisiin ominaisuuksiin kuuluivat muutokset hengitys- ja harjoittelukapasiteetissä ja palautumisessa.
Ammattilaisjalkapalloilijat voisivat hyötyä vastustetusta sisäänhengitysharjoittelusta ja tahdonalaisista hitaista hengitysharjoituksista, mutta tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää perusjoukkoon pienen otannan vuoksi. Tuloksia voidaan hyödyntää jalkapallon lisäksi muissa nopeuskestävyyslajeissa. Lisätutkimuksia voisi tehdä siitä, missä kauden vaiheessa urheilijan olisi hyödyllisintä suorittaa vastustettua sisäänhengitysharjoittelua.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä ja laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen osallistui 20 FC KTP:n sopimuspelaajaa. Osallistujat jaettiin arpomalla harjoitusryhmään ja kontrolliryhmään. Molemmissa ryhmissä oli kymmenen pelaajaa. Interventiojakso kesti viisi viikkoa, jonka aikana harjoitusryhmän jäsenet suorittivat IMT-harjoittelua PowerBreath-laitteella neljä kertaa viikossa ja DB-harjoittelua kuusi kertaa viikossa lajiharjoittelun ohella. Molemmille ryhmille suoritettiin maksimaalisen sisäänhengityspaineen alku- ja loppumittaukset, joita käytettiin tiedonkeruumenetelmänä harjoituspäiväkirjojen ja alku- ja loppukyselyiden lisäksi. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla.
Viiden viikon IMT-harjoittelu lisäsi ammattilaisjalkapalloilijan maksimaalista sisäänhengityspainetta noin 20 % (p<.001). Kontrolliryhmän maksimaalinen sisäänhengityspaine ei muuttunut intervention aikana (p=NS). Laadullisen aineiston pääluokat olivat muutokset psyykkisissä ja fyysisissä ominaisuuksissa. Psyykkisiin ominaisuuksiin kuuluivat muutokset unessa ja stressin hallinnassa. Fyysisiin ominaisuuksiin kuuluivat muutokset hengitys- ja harjoittelukapasiteetissä ja palautumisessa.
Ammattilaisjalkapalloilijat voisivat hyötyä vastustetusta sisäänhengitysharjoittelusta ja tahdonalaisista hitaista hengitysharjoituksista, mutta tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää perusjoukkoon pienen otannan vuoksi. Tuloksia voidaan hyödyntää jalkapallon lisäksi muissa nopeuskestävyyslajeissa. Lisätutkimuksia voisi tehdä siitä, missä kauden vaiheessa urheilijan olisi hyödyllisintä suorittaa vastustettua sisäänhengitysharjoittelua.