Asuntojen hyödyntäminen lainavakuutena pankeissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten pankit arvioivat asuntojen vakuusarvoja ja miten lainsäädäntö ohjaa tätä arviointia. Työssä tarkasteltiin asunnon käyvän arvon määräytymistä, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden vakuusarvioinnin eroja. Lisäksi analysoitiin, miten vakuusarvon määrittely vaikuttaa asiakkaiden lainamahdollisuuksiin ja miten pankit hallitsevat tähän liittyviä riskejä.

Tutkimusmenetelmäksi valittiin oikeusdogmatiivinen tutkimus ja kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Aihetta ja siihen liittyviä osa-alueita tarkasteltiin yhdistämällä empiiristä ja teoreettista tietoa sekä hyödyntämällä olemassa olevia aineistoja.

Opinnäytetyön tuloksena saatiin selville, että vakuusarvon määrittämiseen liittyen on olemassa lainsäädäntöä, mutta se on osittain hajanaista. Selkeämpi ja johdonmukaisempi sääntely parantaisi oikeusturvaa, auttaisi kuluttajia ymmärtämään aihetta ja tukisi vastuullista luotonantoa. Vakuusarvojen määrittelyssä korostuvat asiantuntijuus, riippumattomuus ja markkinatilanteen ymmärtäminen. Vakuusarvioinnin merkitys korostuu erityisesti taloudellisesti epävarmoina aikoina, ja se vaatii pankilta jatkuvaa seurantaa.