Fragmentaatio : hajoaminen, kuluminen ja tulkinnan muutos visuaalisena tehokeinona

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella fragmentaatiota eli visuaalisten kokonaisuuksien hajoamista suunnittelun ja semiotiikan näkökulmasta. Lähtökohtana oli ajatus, että fragmentaatio ei ollut pelkkää tuhoa, vaan se synnytti uusia merkityksiä ja visuaalisia entiteettejä. Työ nojasi semiotiikan teorioihin, kuten Peircen merkin kolmijakoon ja Barthesin studium–punctum-käsitteisiin, sekä affektiiviseen ja konseptuaaliseen rekisteriin. Työssä analysoitiin, kuinka fragmentaatio vaikutti teosten hajoamisen lisäksi tulkinnan muuttumiseen. Visuaalisessa suunnittelussa fragmentaatio saattoi toimia semioottisena ja esteettisenä tehokeinona, joka houkutteli katsojaa tulkitsemaan teosta uudelleen. Historiallisessa kontekstissa tarkasteltiin fragmentaation käyttöä taide- ja muotoiluhistoriassa. Taidesuuntaukset kuten kubismi, dadaismi, dekollaasi ja glitch loivat raamit fragmentaation tarkastelulle. Produktio-osuudessa sovellettiin glitch-taiteen metodeja ja fragmentoitiin teoksia visuaaliseksi videoteokseksi. Teos kritisoi eläinten tehotuotantoa ja kuvasi fragmentaation avulla eläinten hyötykäytössä yleistä ilmiötä, kognitiivista dissonanssia.

The purpose of this thesis was to examine fragmentation—the breaking down of visual compositions—from the perspectives of visual design and semiotics. The starting point was the idea that fragmentation is not merely destructive, but rather a generative process that gives rise to new meanings and visual entities. The thesis draws on semiotic theories, including Peirce’s triadic model of the sign and Roland Barthes’ concepts of studium and punctum, as well as the affective and conceptual registers. The thesis analyzes how fragmentation affects not only the disintegration of visual works but also the way they are interpreted. In visual design, fragmentation can serve as both a semiotic and aesthetic device that invites the viewer to reinterpret the work from a new perspective. In a historical context, the use of fragmentation was examined through art and design movements such as Cubism, Dadaism, décollage, and glitch art, which provided a framework for understanding its applications. The production of the thesis consisted of a montage that applied the fragmentation methods from glitch art. The work critiques industrial animal farming and uses fragmentation to depict a phenomenon commonly associated with the consumption of animal products: cognitive dissonance.