Esihenkilön rooli psykologisen turvallisuuden rakentumisessa työntekijäkokemuksen näkökulmasta

Abstract

Esihenkilöillä on merkittävä rooli työntekijän kokeman psykologisen turvallisuuden tunteen rakentumisessa. Elämme parhaillaan poikkeuksellisen epävarmoja aikoja ja pelkästään ne kuormittavat meitä sekä yksityiselämässä että työympäristössä. Organisaatiot voivat vastata tähän epävakauteen omasta puolestaan kiinnittämällä huomiota hyvään psykologiseen turvallisuuden tasoon työyhteisöissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen rooli esihenkilöillä on psykologisen turvallisuuden rakentumisessa työntekijöiden näkökulmasta sekä miten psykologinen turvallisuus työyhteisössä toteutuu.

Tutkimus toteutettiin käyttämällä laadullista tutkimusmenetelmää tarkoituksena ymmärryksen lisääminen ja syventävän tiedon hankkiminen. Aineistonhankintamenetelmäksi valittiin haastattelututkimus. Tutkimusta varten haastateltiin toimeksiantajan kokeneita tuotanto-organisaation työntekijöitä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Aineiston analyysin perusteella tutkimuksen tulokseksi saatiin, että psykologinen turvallisuus työntekijäkokemuksen näkökulmasta toteutuu organisaatiossa osittain. Tulokset osoittivat, että sekä vahvistavia että heikentäviä psykologisen turvallisuuden tekijöitä kohdeyrityksessä löytyi. Osa tekijöistä luokiteltiin osittain molempiin pääryhmiin, koska niissä ilmeni sekä vahvistavia että heikentäviä seikkoja. Eri tekijöiden välille ei voitu siten vetää aina selkeitä rajoja. Vahvistavia tekijöitä olivat rakentava suhtautuminen ongelmiin, pyrkimys oppimiseen, rajoitettu terveellinen riskinottokyky sekä avun pyytäminen. Tekijöitä, jotka kuuluivat osittain heikentäviin ja vahvistaviin, olivat työilmapiiri, yhteistyö, vuorovaikutus, arvostus ja luottamus. Heikentävät tekijät jakautuivat kolmeen pääryhmään ja näitä olivat avoimuuden puute, esihenkilöstön vuorovaikutuksen riittämättömyys sekä arvottomuuden kokemus ihmisenä.

Johtopäätöksenä todettiin, että psykologinen turvallisuuden rakentuminen jäi osin toteutumatta, koska työntekijät eivät kokeneet tulleensa kohdatuiksi ja esihenkilöstön läsnäolo jäi riittämättömäksi. Puutteellinen vuorovaikutus nousi esille useassa eri yhteydessä heijastuen organisaation toimintoihin monin eri tavoin. Tutkimuksen tuloksena esihenkilöstölle ehdotettiin viittä keskeisintä ohjetta psykologisen turvallisuuden tunteen tason parantamiseksi.