Paloiteltu

Abstract

Paloiteltu on teos, jossa yhdistetään valokuvaa, stop-motion animaatiotekniikkaa sekä runoutta. Teoksessa käsitellään trauman jälkeistä dissosiaation muotoa, tunnetta siitä, että oma keho ei ole oma. Aihetta kuvataan poistamalla jälkikäsittelyvaiheessa valokuvattujen mallien vartaloista tunnistettavia aspekteja ja irrotetaan keho kuvatusta miljööstä. Yhdistämällä vain yksi osa kehosta, esimerkiksi käsi, siitä erilliseen taustaan poistetaan myös sen tunnistettavuutta.

Tausta valokuvassa on luotu arkistovalokuvien palasista, muistuttamaan jostain oikeasta paikasta, kuten niittymaisemasta tai odotustilasta. Animaatiovideossa keho liikkuu stop-motion tekniikkaa käyttäen, kankeasti navigoiden sille rakennettua maailmaa, runon ollessa äänenä taustalla. Kehon irrallisuus sen kantajasta, ympäristöstä ja tavanmukaisesta esitystavasta tuo mukanaan huumoria, joka vapauttaa työtä trauman tuomasta painosta.

Kirjallisessa työssä teos liitetään surrealismin historian kautta nykyhetkeen, sekä käsitellään huumoria, joka on läsnä surrealistisessa taiteessa. Kokemusten, surrealismin ja valittujen taiteilijoiden avulla nostetaan elementtejä esiin, joita esiintyy matkalla valmiiseen teokseen. Lopuksi nämä elementit, paloitellut osat, liimataan yhteen kokonaiseksi.

Dismembered is an artwork that combines photography, stop-motion animation technique, and poetry. The piece explores a form of post-traumatic dissociation, the feeling that one’s body is not their own. This theme is depicted by removing recognizable aspects of the photographed models’ body during post-production and detaching them fully from the captured environment. By merging only parts of the body with a new background, the recognizability of the person is further removed.

The background in the photograph is created from free-use archive photos and designed to remind you of a real space, such as a meadow or a waiting room. In the animation, the body moves using stop-motion technique, awkwardly navigating a constructed space, with the poem serving as the voice in the background. The body’s disconnection from its carrier, environment and from the conventional presentation brings humour, which frees the work from the burden of trauma.

In the written part of the thesis, the work is linked to the history of surrealism and from there brought back to the present moment, while also addressing the important role that humour plays within surrealist art. Elements from the journey towards the complete thesis work are processed through experiences, surrealism, and selected artists. In conclusion, these fragments, dismembered parts, are brought together into a whole.