Väkivaltaa kokeneet miehet : kokemuksia verkkovälitteisestä väkivaltatyöstä
Kuvaja Adolfsson, Katja; Majanto, Johanna (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817180
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Miessakit ry:n viiden käyntikerran yksintyöskentelymallin verkkotyöskentelyn vaikutuksia osallistuvien hyvinvointiin. Lisäksi työssä tarkasteltiin, tulevatko asiakkaat kohdatuksi ja kuulluksi verkkotyöskentelyn aikana. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys perustuu mieserityisyyteen, väkivaltatyöhön sekä verkossa työskentelyyn.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta varten haastateltiin neljää väkivaltaa kokenutta miestä, joista jokainen oli käynyt läpi Miessakkien viiden käyntikerran yksintyöskentelymallin. Tutkimusaineisto kerätiin verkkohaastatteluina Microsoft Teams -alustalla maalis- ja huhtikuussa 2025. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, poimimalla sieltä merkityksiä ennalta määriteltyjen teemojen mukaisesti.
Tuloksista nousi esiin merkittävimpänä havaintona miesten lisääntynyt ymmärrys siitä, etteivät he ole kokemuksineen yksin tai ainoita väkivaltaa kokeneita. Verkkovälitteisessä työskentelyssä miehet kokivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi, mikä pelkästään validoi väkivaltaa kokeneille heidän kokemuksensa aitouden. Työskentely myös auttoi väkivaltaa kokenutta tunnistamaan tunteitaan ja koetun väkivallan muotoja. Verkossa työskentely koettiin arvokkaana, vaikka lähitapaamisienkin merkitystä arvostettiin. Monen kohdalla verkko-osallistuminen kuitenkin mahdollisti osallistumisen työskentelyprosessiin työaikojen ja sijainnin puitteissa. Työskentelyn aikana osallistujat saivat konkreettisia keinoja omien kokemustensa ja tunteidensa käsittelyyn, mikä on osaltaan edistänyt heidän hyvinvointiaan.
Jatkotutkimusaiheina opinnäytetyöstä nousi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen merkitys avun hakemisen ja sen saamisen ensikohtaamisessa. Miten ammattilaisen kohtaamista ja väkivaltakokemuksista kysymistä tulisi kehittää, jotta väkivalta tulee tunnistetuksi ja uhri saa tarvitsemaansa apua. Yhteiskunnallisissa keskusteluissa tulisi tehdä myös nostoja miehistä väkivallan uhreina, jotta he kokisivat, että eivät ole yksin ja sen myötä rohkaistuisivat hakemaan apua.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta varten haastateltiin neljää väkivaltaa kokenutta miestä, joista jokainen oli käynyt läpi Miessakkien viiden käyntikerran yksintyöskentelymallin. Tutkimusaineisto kerätiin verkkohaastatteluina Microsoft Teams -alustalla maalis- ja huhtikuussa 2025. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, poimimalla sieltä merkityksiä ennalta määriteltyjen teemojen mukaisesti.
Tuloksista nousi esiin merkittävimpänä havaintona miesten lisääntynyt ymmärrys siitä, etteivät he ole kokemuksineen yksin tai ainoita väkivaltaa kokeneita. Verkkovälitteisessä työskentelyssä miehet kokivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi, mikä pelkästään validoi väkivaltaa kokeneille heidän kokemuksensa aitouden. Työskentely myös auttoi väkivaltaa kokenutta tunnistamaan tunteitaan ja koetun väkivallan muotoja. Verkossa työskentely koettiin arvokkaana, vaikka lähitapaamisienkin merkitystä arvostettiin. Monen kohdalla verkko-osallistuminen kuitenkin mahdollisti osallistumisen työskentelyprosessiin työaikojen ja sijainnin puitteissa. Työskentelyn aikana osallistujat saivat konkreettisia keinoja omien kokemustensa ja tunteidensa käsittelyyn, mikä on osaltaan edistänyt heidän hyvinvointiaan.
Jatkotutkimusaiheina opinnäytetyöstä nousi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen merkitys avun hakemisen ja sen saamisen ensikohtaamisessa. Miten ammattilaisen kohtaamista ja väkivaltakokemuksista kysymistä tulisi kehittää, jotta väkivalta tulee tunnistetuksi ja uhri saa tarvitsemaansa apua. Yhteiskunnallisissa keskusteluissa tulisi tehdä myös nostoja miehistä väkivallan uhreina, jotta he kokisivat, että eivät ole yksin ja sen myötä rohkaistuisivat hakemaan apua.