Tekoälyn hyödyntäminen rikosoikeudellisessa päätöksenteossa

Abstract

Tekoälyä hyödynnetään yhä laajemmin yhteiskunnan eri sektoreilla. Opinnäytetyön lähtökohtana olivat rikosoikeudelliseen päätöksentekoon sekä tekoälyyn liittyvät teoriat ja periaatteet. Tarkoituksena oli selvittää, missä määrin tekoälyä voidaan hyödyntää rikosoikeudellisessa päätöksenteossa ja millaisia lainsäädännöllisiä, eettisiä ja muita käytännöllisiä haasteita sen käyttöön liittyy. Tutkimus pyrki vastaamaan siihen, kuinka tekoälyä sovellettaisiin oikeudenmukaisesti ja lain puitteissa rikosoikeudellisessa ratkaisutoiminnassa. Tavoitteena oli syventää ymmärrystä aiheesta tulevaisuuden kehitystä sekä sääntelyä silmällä pitäen.

Opinnäytetyössä hyödynnettiin kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Aineistona käytettiin aiempia tutkimuksia sekä aiheeseen liittyvää opetuskirjallisuutta, joiden avulla kokonaiskuva tekoälyn roolista on muodostettu. Keskeinen havainto oli, että tekoälyn hyödyntäminen lainkäytössä kohtaa Suomessa vielä monia lainsäädännöllisiä ja oikeudellisia haasteita. Tällä hetkellä tekoäly soveltuu parhaiten rutiininomaisiin tapauksiin, joissa lopputulos on helposti ennakoitavissa ja perusteltavissa.

Opinnäytetyössä tarkasteltiin erityisesti sellaisia arvoja kuin oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus sekä läpinäkyvyys, joiden säilyttäminen on keskeistä rikosoikeudellisessa kontekstissa. Vaikka tekoäly voi teoriassa lisätä yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta, sen kyky vastata vaatimuksiin oikeudenmukaisuudesta, osallistamisesta ja lainkäytön reiluuden kokemuksesta jää vielä puutteelliseksi.

Näin ollen on tärkeää rakentaa selkeä lainsäädännöllinen pohja, jossa määritellään, millä riskitasolla ja tarkkuudella tekoäly voi toimia rikosoikeudellisessa päätöksenteossa ilman, että kansalaisten oikeusturva vaarantuu. Sujuva ja eettisesti hyväksyttävä käyttö rikosoikeudellisessa päätöksenteossa vaatii huolellisen sääntelyn.