Epävarmuus hierarkkisen organisaation verkostotyön johtamisessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kohdeverkostossa esiintyvää epävarmuutta. Tavoitteena oli luoda kehitysehdotuksia, jotka edistävät verkoston toimintaa epävarmuutta vähentämällä ja poistamalla. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi hierarkkinen logistiikka-alan yritys, jossa toimitaan matriisiorganisaatiossa. Työtä tehdään myös osittain verkostomaisesti. Tämän opinnäytetyön tutkittavana ja kehitettävänä esimerkkiverkostona oli toimitilojen vuokrauksesta vastaava tilahakuverkosto.

Epävarmuutta verkostossa tutkittiin tapaustutkimuksena, ja aineistoa kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluaineiston analysoinnissa ja tulkinnassa hyödynnettiin epävarmuuden ja verkostojen johtamisen teoriaa. Epävarmuudella on kolme lähdettä, jotka ovat riskit, epäselvyydet ja kompleksisuus. Haastateltavat eivät tuoneet esiin riskejä. Epäselvyydet olivat verkoston rakenteeseen, rooleihin ja jäsenten käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Kompleksisia epävarmuustekijöitä olivat tilatarpeen ja sijainnin määrittäminen. Epävarmuus hidasti ja monimutkaisti verkoston toimintaa, aiheutti turhaa työtä ja kustannuksia, edisti konfliktien syntyä ja ulkopuolelle jäämistä sekä johti joissakin tapauksissa tappion kaihtamiseen, status quon suosimiseen ja ongelmanratkaisun välttelyyn. Yhteistyö oli yleisin epävarmuuden hallintakeino. Epävarmuus koettiin pääasiassa epämukavana, mutta haastateltavat kertoivat useita esimerkkejä, joissa positiiviset mentaaliset simulaatiot olivat johtaneet positiiviseksi koettuihin tunteisiin, kuten innostukseen, aktivoineet verkoston toimintaa ja luoneet pitkäkestoista sitoutumista.

Tapaustutkimuksen tulosten perusteella kehittämiskohteiksi valikoituivat 1) verkoston johtajan tai johtajien nimeäminen ja heidän tehtäviensä selkeyttäminen, 2) verkoston jäsenten roolien, tarpeiden ja tehtävien selkeyttäminen ja 3) systeemiälykkään toiminnan mahdollistaminen ja omaksuminen. Kehittämisessä hyödynnettiin verkostojen johtamisen teoriaa, EAST-viitekehystä sekä käyttäytymisen muutospyörää.

Verkoston jäsenten kokemat epävarmuustekijät olivat pääasiassa verkostoille tyypillisiä epävarmuustekijöitä. Tämän opinnäytetyön merkittävin löydös epävarmuudesta tilahakuverkostossa oli hierarkkisen organisaation rakenteiden ja normien epävarmuutta lisäävä ja toiminnan kehittämistä rajoittava vaikutus. Kun epävarmuutta verkostoissa halutaan johtaa, onkin hyvä huomioida, mitä tapoja, käytänteitä, rooliodotuksia ja rakenteita jäsenet tuovat mukanaan verkoston. Sen lisäksi, että ne aiheuttavat epävarmuutta, voivat ne vaikeuttaa verkoston johtamista ja kehittämistä, mihin on hyvä varautua ja pyrkiä löytämään ratkaisuja.