Erityisen tuen oppilaiden huoltajien kohdatuksi tulemisen kokemus koulumaailmassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää huoltajien kokemusta kohdatuksi tulemisesta ja yhteistyön sujuvuudesta kodin ja koulun välillä verkkokyselyn muodossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa numeerisen aineiston lisäksi kuvailevalla otteella Tampereen kaupungille tietoa siitä, kuinka erityisen tuen oppilaiden huoltajat kokevat tulevansa kohdatuiksi koulumaailmassa ja kuinka yhteistyö huoltajien näkökulmasta sujuu, sekä avata perusteluita kokemusten taustalla. Tämä mahdollistaa Tampereen kaupungille tilaisuuden edelleen kehittää palveluitaan, ja täten osaltaan parantaa perheiden elämänlaatua. Edeltävien tutkimusten mukaan huoltajat eivät aina koe tulevansa kohdatuksi parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi resurssien puutteen vuoksi, ja lisää ymmärrystä kaivataan yhteistyön laadun varmistamiseksi. Asiakkaan ja ammattilaisen välisen vuorovaikutussuhteen ollessa lähtökohtaisesti epätasapainoinen ammattilaisen kommunikaatiotaito korostuu. Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli ”miten erityisen tuen oppilaiden huoltajat kokevat tulevansa kohdatuiksi koulumaailmassa?”

Opinnäytetyö yhdisteli kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta. Opinnäytetyössä toteutettiin Wilma-järjestelmän kautta jaettu sähköinen kyselylomake, jolla selvitettiin huoltajien kohdatuksi tulemisen kokemusta ja yhteistyön sujuvuutta. Kyselylomakkeessa hyödynnettiin Likertin asteikkoa, ja jätettiin vastaajille mahdollisuus täydentää vastauksiaan ja kokemuksiaan myös omin sanoin. Kyselylomake lähetettiin kaikille tamperelaisille alakoululaisten erityisluokissa opiskelevien oppilaiden huoltajille, ja vastauksia saatiin viisikymmentäyhdeksän. Aineisto kerättiin keväällä 2025, ja yhteistyökumppanina toimi Tampereen kaupunki.

Tulokset kertoivat huoltajien olevan pääasiallisesti tyytyväisiä kohtaamisen tasoon. Vapaan sanan osiossa yli puolet vastaajista avasi kokemustaan enemmän, ja myös kritiikkiä esitettiin. Erityisesti esiin nousivat suuretkin vaihtelut opettajien ammattitaidossa suhteessa erityisen tuen oppilaisiin, sillä vaikka suurin osa vastaajista kertoi tulevansa kohdatuksi, koettiin kohtaamisen tason olevan enemmänkin kiinni opettajasta yksilönä kuin perusopetuksen kiinteästä piirteestä. Esiin nousi erityislapsen vanhempien jo valmiiksi keskimääräistä haavoittuvampi asema ja opettajan vuorovaikutustaitojen merkitys. Tässä opinnäytetyössä huoltajat nostivat vuorovaikutuksen lisäksi esiin myös muita saman kaltaisia asioita kuin edeltävätkin tutkimukset ja opinnäytetyöt, kuten avoimen kommunikaation ja ymmärryksen lisääntymisen. Opinnäytetyö antoi selkeitä mittaustuloksia kvantitatiivisen menetelmän avulla ja avasi vastauksia kvalitatiivisen menetelmän avulla. Vapaan sanan osio avasi mahdollisuuden eri kehittämisen menetelmille: kohtaamisen taso erityisluokissa koettiin olevan pääasiassa hyvällä tasolla, mutta erityisen tuen oppilaiden kohtaamisen tasoa on yhtenäistettävä etenkin nyt tuen mallin uudistuessa. Kehitystä voidaan toteuttaa esimerkiksi luomalla kokonaan uusia ja yhtenäisiä toimintamalleja, kouluttamalla henkilöstöä yhtenäisen mallin mukaisesti ja hyödyntämällä jo olemassa olevia tahoja konsultaatioon ja verkostoitumiseen.