Terveydenhoitajan rooli lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa neuvolassa

Abstract

Suomessa lähisuhdeväkivalta on huolestuttava ilmiö. Vuoden 2023 tilastokeskuksen raportin mukaan lähisuhdeväkivaltarikosten määrä kasvoi 5,3 % edellisvuoteen verrattuna. Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa, kulttuureissa ja ikäryhmissä, eikä se ole sidottu sukupuoleen. (Suomen virallinen tilasto 2023.) Vaikka tutkimukset osoittavat lähisuhdeväkivallan yleisyyden, se on edelleen ongelma, joka jää usein huomiotta (Siltala 2022).

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten terveydenhoitajat tunnistavat lähisuhdeväkivallan merkkejä neuvolatyössä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä ammattikorkeakoulu Laurean kanssa ja opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa neuvolatyöhön suuntautuville terveydenhoitajille tärkeää tietoa ja uusia näkökulmia lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja käsittelyyn. Tiedon avulla voidaan tukea ja syventää heidän osaamistaan lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja analyysi toteutettiin teemoittelemalla. Tarkastelun lähtökohtana toimi tutkimuskysymys, mitkä tekijät ovat yhteydessä lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen. Aineisto katsaukseen haettiin tutkimuskysymyksen pohjalta Cochrane Library, ProQuest Central sekä EBSCOhost tietokannoista. Katsaukseen valikoitui kuusi tutkimusartikkelia eri maista: Italia, Australia, Espanja, Ranska ja Turkki. Artikkelit käsittelivät hoitajien roolia, käytäntöjä ja haasteita lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa. Analyysin tuloksena nousi kuusi keskeistä yläteemaa, jotka kuvaavat tunnistamiseen liittyviä tekijöitä. Nämä ovat havainnointi, luottamus, koulutus, seulonta, aikaresurssit sekä kulttuurinen tausta. Vaikka tutkimusartikkeleita ei voitu täysin yhdistää suomalaiseen neuvolaympäristöön, tarjoavat ne silti arvokasta tietoa lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista.

Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että hoitajat kokevat fyysisten merkkien, kuten mustelmien ja murtumien tunnistamisen helpompana kuin psyykkisten oireiden, kuten ahdistuksen ja pelon. Kulttuuriset erot ja normit vaikuttavat merkittävästi lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen. Luottamuksellisen suhteen luominen asiakkaisiin on tärkeää lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa. Ajan ja resurssien puute on merkittävä haaste lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Kiireinen työympäristö rajoittaa mahdollisuuksia käydä perusteellisia keskusteluja asiakkaan kanssa, mikä voi heikentää lähisuhdeväkivallan tunnistamista. Tämä korostui erityisesti maahanmuuttajataustaisten perheiden kohdalla, joissa kulttuuriset tabut ja kielimuuri voivat vaikeuttaa lähisuhdeväkivallan tunnistamista.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaankin todeta, että lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen vaikuttavat monet tekijät. Tunnistamiseen liittyy yhä haasteita eikä nykyinen terveydenhuollon tilanne ja resurssipula helpota tilannetta. Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen edellyttää säännöllistä ja jatkuvaa koulutusta sekä selkeitä toimintamalleja ja aika resursseja, jotka tukevat terveydenhoitajien osaamisen kehittymistä.