Myötätuntostressin ja myötätuntouupumuksen tunnistaminen omaohjaajatyössä lastensuojeluyksikössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää posterimuotoinen työkalu, joka auttaa lastensuojelun omaohjaajia tunnistamaan ja ennaltaehkäisemään myötätuntostressiä ja -uupumusta. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta ilmiöiden vaikutuksista omaohjaajatyöhön ja tukea työntekijöiden työhyvinvointia. Työn kohderyhmänä toimi yksityinen lastensuojelun laitospalveluja tarjoava sijaishuollon yksikkö. Teoreettinen viitekehys tässä opinnäytetyössä perustui myötätuntostressille- ja uupumukselle altistavista ja vaikuttavista tekijöistä, niiden määrittelystä sekä avaamisesta. Tietoperustan keskeisiksi käsitteiksi valittiin kiintymyssuhdeteoria, stressi, empatia, sijaistraumatisoituminen ja polyvagaalinen teoria.

Tutkimuksellinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluna. Haastatteluihin osallistui kuusi omaohjaajaa, ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tavoitteena oli kerätä tietoa omaohjaajien kokemuksista, oireiden tunnistamisesta ja ennaltaehkäisevistä keinoista. Analyysin perusteella muodostettiin viisi pääteemaa, jotka ohjasivat posterin sisältöä.

Keskeisiksi tuloksiksi nousivat yksilölliset kokemukset myötätuntostressistä ja –uupumuksesta sekä niiden tunnistamisesta. Työyhteisön merkitys kuormituksen hallinnassa sekä organisaation rakenteelliset haasteet kuten työtehtävien määrä. Omaohjaajatyö vaikuttaisi lisäävän myötätuntostressin- ja uupumisen riskiä. Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää organisaatiotasolla vahvistamalla palautumista tukevia toimintamalleja ja lisäämällä tietoa myötätuntostressistä ja uupumisesta. Posteri toimii konkreettisena välineenä työyhteisössä myötätuntostressin tunnistamisen ja käsittelyn tueksi. Kehittämisideana myötätuntostressistä- ja uupumisesta tulisi keskustella enemmän lastensuojelulaitoksissa.