Miten kehittää huonosta kohtelusta raportointia lääketieteen koulutusympäristössä

Abstract

Kehittämistyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia lääketieteiden opiskelijoilla sekä erikoistuvilla on huonosta kohtelusta ja millaisia esteitä huonon kohtelun puheeksi ottamiselle on lääketieteellisen koulutuksen aikana. Tarkoituksena oli selvittää esteitä huonon kohtelun puheeksi ottamiselle ja sitä kautta kehittää huonosta kohtelusta raportointia. Opinnäytetyö toteutettiin osana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Arvokas oppija -tutkimusta, jonka päätavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia lääketieteen alojen opiskelijoilla ja erikoistuvilla on kohtelusta ja miten oppijan oikeudet toteutuvat HUSissa.

Opinnäytetyön tietopohjassa käsitellään muun muassa lääketieteellistä kulttuuria, huonoa kohtelua ja sen vaikutuksia, esteitä huonosta kohtelusta raportoimiselle ja psykologisesti turvallista oppimisympäristöä.

Tiedonkeruumenetelmäksi valitulla laadullisella haastattelututkimuksella pystyttiin syventämään tietoa siitä, millaisia kokemuksia huonosta kohtelusta on ja millaiset tekijät estävät huonosta kohtelusta raportointia lääketieteellisen koulutuksen aikana. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka avulla pystyttiin järjestämään aineisto selkeään muotoon kadottamatta aineiston sisältämää informaatiota.

Tutkimuksen tulosten perusteella yleisimpiä huonon kohtelun muotoja olivat kokemukset negatiivisesta sanallisesta ja sanattomasta vuorovaikutuksesta, ulkopuolelle jättäminen, riittävän tuen ja arvostuksen puuttuminen sekä kokemukset yleisestä huonosta työilmapiiristä. Huonosta kohtelusta raportoimisen estävinä tekijöinä tunnistettiin tilanteen väliaikaisuus ja tilanteesta selviytyminen, pelko puheeksi ottamisen negatiivisista seurauksista, luottamuksen puute, epäselvä tai ei tiedossa oleva palautekanava sekä omien kokemuksien aliarvioiminen.

Tulosten perusteella laadittiin kehitysehdotukset, joiden avulla voidaan vähentää tunnistettujen esteiden vaikutuksia huonosta kohtelusta raportoimiselle ja näin edistää huonon kohtelun puheeksi ottamista. Kehitysehdotuksissa korostuu jo haastattelujen aikana esille tuodut kehittämisideat huonon kohtelun raportointia helpottavista tekijöistä, joita olivat yleinen keskustelu huonosta kohtelusta, helppo ja selkeä palautekanava sekä mahdollisuus myös anonyymin palautteen antamiseen. Lisäksi luottamuksen saavuttamiseksi tulisi varmistaa, että käytössä on asianmukainen menettely seurantaa varten huonosta kohtelusta raportoinnin jälkeen.

Tutkimustuloksista saatua tietoa sekä niiden perusteella laadittuja kehittämisehdotuksia voidaan hyödyntää lääketieteen alojen opiskelijoiden ja erikoistuvien työ- ja opiskelukyvyn sekä yhdenvertaisen aseman edistämisessä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös organisaatioiden toiminnan ja käytänteiden kehittämisessä.