Kuvaileva kirjallisuuskatsaus palautetietoisesta työskentelystä lasten, nuorten ja perheiden sosiaalipalveluissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää palautetietoisen työskentelyotteen tieteellisesti tutkittuja tuloksia lasten, nuorten ja perheiden sosiaalipalveluissa. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi Helsingin kaupunki, jossa palautetietoista työotetta on 2020-luvulla tuotu osaksi lastensuojelun ja lapsiperhepalveluiden käytäntöjä. Palautetietoisen työskentelyn perustana on Feedback Informed Treatment -menetelmä, joka on alun perin Amerikassa psykoterapiakontekstiin kehitetty näyttöön perustuva käytäntö ja tuotu sittemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden arviointiin sekä laadun ja tehokkuuden parantamiseen. Palautetietoinen työskentely käytännön tasolla tarkoittaa asiakkaan systemaattista hyvin-voinnin seuraamista sekä yhteistyösuhteen kokemuksen mittaamista jokaisella asiakaskäynnillä. Tähän käytetään kaksivaiheista FIT-mittausta, joka toteutetaan yhdessä ammattilaisen kanssa digitaalisesti. Laajemmin palautetietoinen työskentely liittyy asiakkaan, etenkin lapsen ja nuoren osallistamiseen, dialogisuuteen, systeemiseen malliin sekä sosiaalipalveluiden vaikuttavuuteen ja mitattavuuteen.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Tutkimukseen valittiin kuusi tieteellistä artikkelia, jotka löytyivät suunnitelmallisen tietokantahakuprosessin tuloksena. Palautetietoinen työskentely on Suomessa verrattain uutta ja tieteellisiä tutkimuksia tai artikkeleja löytyi hyvin niukasti. Opinnäytetöitä palautetietoisesta työskentelystä ja FIT-mittarin käytöstä on tehty enemmänkin. Myöskään kansainvälisiä tutkimuksia tai artikkeleita ei tietokantahauissa löytynyt kuin muutama. Palautetietoinen työskentely on alun perin terapiakontekstiin kehitetty, eikä sitä kansainvälisesti ole juurikaan tieteellisesti tutkittu lapsiperheiden sosiaalipalveluissa.

Palveluiden vaikuttavuuden mittaamisen kannalta palautetietoinen työskentely tuo konkreettista dataa asiakkaalle, ammattilaiselle ja organisaatiolle ja mahdollistaa tiedolla johtamisen. Kun asiakkailta kysytään FIT-mittarin avulla systemaattisesti heidän voinnistaan ja pyydetään arvioimaan jokaisen käynnin jälkeen työskentelysuhdetta ammattilaiseen, kertyy siitä arvokasta dataa palvelun vaikuttavuudesta. Useassa lapsiperheiden sosiaalipalvelussa ei aikaisemmin ole ollut minkäänlaista mittausta tai kerättyä dataa ja siihen nähden kehitys on positiivista. Se, kerätäänkö FIT-mittauksella kaikissa tapauksissa oikeanlaista dataa ja miten sitä jatkohyödynnetään sekä se, miten asiakkaat itse kokevat FIT:n käytön ovat tärkeitä aiheita tuleville tutkimuksille.

FIT-mittaus kiistatta osallistaa asiakkaita heidän tilannettaan käsittelevän palvelun prosessiin ja se tuottaa sekä asiakkaalle että ammattilaiselle arvokasta tietoa asiakkaan hyvin-voinnin kehityksestä. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa kuitenkin arvioitiin myös kriittisesti sitä, mittaako FIT oikeita asioita ja voiko sen yksinkertaistettujen kysymysten varjoon jäädä esimerkiksi riskitekijöitä asiakkaiden elämästä. Tutkimuksissa havaittiin myös, että menetelmän käyttöönotto vaatii organisaatioilta panostusta, työntekijöitä pitää kouluttaa palautetietoiseen työskentelyyn ja esihenkilöiden sekä johdon on myös sitouduttava palautetietoisuuteen sekä sen kehittämiseen.

Asiasanat: palautetietoinen työskentely, FIT-mittari, sosiaalipalveluiden vaikuttavuus