”Eihän töistä tule mitään, jos porukka ei jaksa ja pysty tekemään töitä” : tiimipäälliköiden kokemuksia työkykyjohtamisesta ja työterveysyhteistyöstä julkisessa palveluorganisaatiossa : laadullinen opinnäytetyö
Furu, Daniel (2025)
Furu, Daniel
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060319601
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060319601
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten työkykyjohtamista toteutetaan ja edistetään kohdeorganisaatiossa, mitkä tekijät haastavat tai tukevat sen toteuttamista sekä millaista on toimiva työterveysyhteistyö. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kuudelta tiimipäälliköltä ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan työkykyjohtaminen on tiiviisti kytköksissä esihenkilötyön arkeen ja perustuu luottamukselliseen vuorovaikutukseen, varhaiseen reagointiin ja arkisiin kohtaamisiin. Työterveysyhteistyön toimivuutta edistää erityisesti ennakoiva yhteydenpito, työterveyslääkärin asiantuntemus ja sovittujen viestintäkäytäntöjen johdonmukainen noudattaminen. Kehittämistarpeita tunnistettiin työterveysyhteistyön laadun vaihtelussa, lääkärien tavoitettavuudessa, työkykyneuvotteluiden epäselvässä tarkoituksessa sekä varhaisen tuen järjestelmien rajallisuudessa.
Johtopäätösten mukaan työkykyjohtamisen onnistuminen edellyttää sekä rakenteellista tukea että esihenkilön kykyä soveltaa käytäntöjä tilannekohtaisesti. Tuloksia voidaan hyödyntää työkykyjohtamisen ja työterveysyhteistyön kehittämisessä esihenkilötyön tueksi.
Tulosten mukaan työkykyjohtaminen on tiiviisti kytköksissä esihenkilötyön arkeen ja perustuu luottamukselliseen vuorovaikutukseen, varhaiseen reagointiin ja arkisiin kohtaamisiin. Työterveysyhteistyön toimivuutta edistää erityisesti ennakoiva yhteydenpito, työterveyslääkärin asiantuntemus ja sovittujen viestintäkäytäntöjen johdonmukainen noudattaminen. Kehittämistarpeita tunnistettiin työterveysyhteistyön laadun vaihtelussa, lääkärien tavoitettavuudessa, työkykyneuvotteluiden epäselvässä tarkoituksessa sekä varhaisen tuen järjestelmien rajallisuudessa.
Johtopäätösten mukaan työkykyjohtamisen onnistuminen edellyttää sekä rakenteellista tukea että esihenkilön kykyä soveltaa käytäntöjä tilannekohtaisesti. Tuloksia voidaan hyödyntää työkykyjohtamisen ja työterveysyhteistyön kehittämisessä esihenkilötyön tueksi.
