Rytminen improvisaatio lapsen kielenkehityksen ja luovuuden tukena varhaiskasvatuksessa
Heimonen, Helmi; Kontkanen, Janita (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060219362
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060219362
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää varhaiskasvatuksen käyttöön helposti sovellettava pedagoginen toimintamalli, jossa rytmistä improvisaatiota hyödynnetään lasten kielenkehityksen ja luovan itseilmaisun tukena. Kehittämistyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin varhaiskasvatusyksikön kanssa.
Kehittämistehtävänä suunniteltiin ja toteutettiin työpaja, jonka jälkeen osallistujat testasivat menetelmää arjessaan. Tietoperusta rakentui varhaiskasvatuksen lainsäädännöstä, musiikin, rytmin ja kielen kehityksen tutkimuksesta sekä sosiokulttuurisesta ja neurotieteellisestä näkökulmasta.
Menetelmällisesti työ oli toiminnallinen kehittämistyö, jossa kehitettyä menetelmää arvioitiin monimenetelmällisesti kerätyn aineiston avulla. Aineisto koostui työpajoihin osallistuneiden varhaiskasvattajien ryhmäkeskusteluista sekä sähköisiin kyselyihin annetuista vastauksista. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Työpajaan osallistuneiden kasvattajien kokemusten mukaan menetelmä oli helposti lähestyttävä, madalsi osallistumisen kynnystä ja tuki lasten vuorovaikutusta – erityisesti monikielisillä ja hiljaisilla lapsilla. Myös kasvattajat kokivat työpajan tukeneen heidän ammatillista osaamistaan.
Kehittämisehdotuksina nousi esiin visuaalisten tukimateriaalien tarve ja toive lisäkoulutukselle. Menetelmä koettiin monipuoliseksi ja arkeen soveltuvaksi pedagogiseksi työkaluksi.
Kehittämistehtävänä suunniteltiin ja toteutettiin työpaja, jonka jälkeen osallistujat testasivat menetelmää arjessaan. Tietoperusta rakentui varhaiskasvatuksen lainsäädännöstä, musiikin, rytmin ja kielen kehityksen tutkimuksesta sekä sosiokulttuurisesta ja neurotieteellisestä näkökulmasta.
Menetelmällisesti työ oli toiminnallinen kehittämistyö, jossa kehitettyä menetelmää arvioitiin monimenetelmällisesti kerätyn aineiston avulla. Aineisto koostui työpajoihin osallistuneiden varhaiskasvattajien ryhmäkeskusteluista sekä sähköisiin kyselyihin annetuista vastauksista. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Työpajaan osallistuneiden kasvattajien kokemusten mukaan menetelmä oli helposti lähestyttävä, madalsi osallistumisen kynnystä ja tuki lasten vuorovaikutusta – erityisesti monikielisillä ja hiljaisilla lapsilla. Myös kasvattajat kokivat työpajan tukeneen heidän ammatillista osaamistaan.
Kehittämisehdotuksina nousi esiin visuaalisten tukimateriaalien tarve ja toive lisäkoulutukselle. Menetelmä koettiin monipuoliseksi ja arkeen soveltuvaksi pedagogiseksi työkaluksi.