Neurokirjon asiakkaan tunnistamisen ja kohtaamisen haasteet asunnottomuustyössä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella neurokirjon asiakkaiden tunnistamisen ja kohtaamisen haasteita asunnottomuustyössä sekä kehittää konkreettinen työväline ammattilaisten tueksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli helpottaa ammattilaisten työtä sekä parantaa neurokirjon asiakkaiden tunnistamista ja kohtaamista asunnottomuustyössä. Kehittämistehtävänä oli selvittää, miten neurokirjon asiakkaiden erityistarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon asunnottomuustyössä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vailla vakinaista asuntoa ry:n NOAT-hankkeen kanssa, jonka tavoitteena on vahvistaa neuropsykiatrista osaamista asunnottomuustyössä.

Opinnäytetyöstä on hyötyä erityisesti asunnottomuustyössä työskenteleville ammattilaisille ja neurokirjon ilmiöihin perehtyneille toimijoille. Tutkimuskysymykset, joihin etsittiin vastauksia, olivat muun muassa asunnottomuuspalveluissa työskentelevien ammattilaisten kohtaamat suurimmat haasteet neurokirjon asiakkaiden tunnistamisessa ja kohtaamisessa sekä sen selvittäminen, että millaisia välineitä tai lähestymistapoja ammattilaiset pitävät hyödyllisinä näihin haasteisiin vastaamisessa. Lisäksi opinnäytetyössä tutkittiin sitä, että miten neurokirjon asiakkaiden erityistarpeisiin voidaan vastata paremmin asunnottomuustyössä.

Tietoperusta rakentui asunnottomuuden, asunnottomuustyön, neurokirjon sekä tunnistamisen ja kohtaamisen teemoista. Tietoperustassa tarkasteltiin asunnottomuustyön käsitteen sisältöä, neurokirjon piirteitä yleisesti ja yksilöllisesti sekä sitä, että miten ne voivat sekoittua esimerkiksi päihde- ja mielenterveyshaasteisiin tai traumaattisiin kokemuksiin. Tietoperustassa tarkasteltiin myös oikean tunnistamisen ja kohtaamisen merkitystä sekä empaattista kohtaamista asiakastyössä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin tutkimuksellista kehittämistoimintaa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla asiantuntija haastatteluilla seitsemältä asunnottomuustyön ammattilaiselta, ja se analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Opinnäytetyön kehittämistehtävän konkreettisena tuotoksena luotiin visuaalinen huoneentaulu, joka kokoaa yhteen arjen työssä toimiviksi koettuja työkaluja sekä lähestymistapoja neurokirjon asiakkaiden tunnistamisen ja kohtaamisen tueksi. Huoneentaulu toimii visuaalisena ja helposti lähestyttävänä työkaluna, joka tukee ammattilaisten reflektiivistä työotetta ja edistää asiakaslähtöisyyttä.

Tuloksista ilmeni, että tunnistamisen ja kohtaamisen haasteet liittyivät paitsi osaamisen puutteisiin sekä palvelurakenteiden jäykkyyteen ja työolojen kuormittavuuteen. Opinnäytetyön tulokset korostivat, että neurokirjon asiakkaiden huomioiminen edellyttää rakenteellista kehittämistä, kuten neuropsykiatrisen osaamisen integroimista työyhteisöihin, fyysisten tilojen rauhoittamista ja palvelupolkujen selkeyttämistä. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen palveluita ja lisäkoulutuksia osaamisen vahvistamiseksi.

Asiasanat: ​asunnottomuus, asunnottomuustyö, kohtaaminen, neuropsykiatria, tunnistaminen