Dialogisuuden merkitys luottamussuhteen muodostumiseen perheohjauksessa
Määttä, Marianne; Saarinen-Antila, Roosa (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060319695
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060319695
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä merkityksiä perheohjaajat antavat dialogisuudelle sekä käytetäänkö dialogisuutta työskentelyssä ja jos, niin miten se näkyy työskentelyssä. Tutkimuksen tavoitteena oli pyrkiä lisäämään ymmärrystä sekä tuottaa tietoa dialogisuuden merkityksestä perheohjauksessa ja sitä kautta tuoda uutta näkökulmaa asiakkaiden kohtaamiseen. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi Keski-Uudenmaan hyvinvointialueeseen kuuluva perhekeskus, jossa toteutetaan sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä, jonka alle perheohjaus kuuluu. Perheohjaus on osa lapsiperheiden palveluita.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys kuvaa dialogia ja dialogisuutta käsitteenä sekä dialogista vuorovaikutusta osana sosiaalialan työtä. Erikseen on avattu myös dialogista ohjausta, sen peruselementtejä sekä luottamussuhteen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lähtökohtana selvittää, miten dialogisuus vaikuttaa asiakaslähtöisyyden ja yksilöllisen kohtaamisen kautta luottamussuhteeseen.
Tutkimuksellinen opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä viisi ja jokainen haastattelu suoritettiin yksilöhaastatteluna, joko haastateltavan työpaikalla tai teamsin välityksellä. Haastattelut analysoitiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttämällä, jossa analyysi etenee sekä aineiston että teorian pohjalta. Pyrkimyksenä vertailla saatuja tuloksia jo olemassa olevaan tietoon ja näin löytää myös uusia näkökulmia.
Haastatteluvastausten pohjalta voidaan nähdä, että perheohjaajat kokivat dialogisen kohtaamisen vaikuttavan vahvasti asiakkaiden kanssa tehtävään työhön ja se koettiin merkitykselliseksi keinoksi luottamuksen rakentamisessa sekä yhteyden muodostamisessa erilaisten asiakkaiden kanssa. Dialogisuuden nähtiin olevan myös työtapa, mutta dialogisuus luontaisena tapana kohdata ihmiset sai suuremman merkityksen. Dialogisuus nähtiin myös tärkeänä tekijänä työyhteisön vuorovaikutuksessa sekä verkostojen kanssa tehtävässä työssä.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys kuvaa dialogia ja dialogisuutta käsitteenä sekä dialogista vuorovaikutusta osana sosiaalialan työtä. Erikseen on avattu myös dialogista ohjausta, sen peruselementtejä sekä luottamussuhteen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lähtökohtana selvittää, miten dialogisuus vaikuttaa asiakaslähtöisyyden ja yksilöllisen kohtaamisen kautta luottamussuhteeseen.
Tutkimuksellinen opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä viisi ja jokainen haastattelu suoritettiin yksilöhaastatteluna, joko haastateltavan työpaikalla tai teamsin välityksellä. Haastattelut analysoitiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttämällä, jossa analyysi etenee sekä aineiston että teorian pohjalta. Pyrkimyksenä vertailla saatuja tuloksia jo olemassa olevaan tietoon ja näin löytää myös uusia näkökulmia.
Haastatteluvastausten pohjalta voidaan nähdä, että perheohjaajat kokivat dialogisen kohtaamisen vaikuttavan vahvasti asiakkaiden kanssa tehtävään työhön ja se koettiin merkitykselliseksi keinoksi luottamuksen rakentamisessa sekä yhteyden muodostamisessa erilaisten asiakkaiden kanssa. Dialogisuuden nähtiin olevan myös työtapa, mutta dialogisuus luontaisena tapana kohdata ihmiset sai suuremman merkityksen. Dialogisuus nähtiin myös tärkeänä tekijänä työyhteisön vuorovaikutuksessa sekä verkostojen kanssa tehtävässä työssä.