Vankien näkemykset vankilarakentamisen vaikutuksista kuntoutukseen

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutki vankiloiden fyysisen ympäristön vaikutuksia vankien kuntoutumiseen ja hyvinvointiin, vankien näkökulmasta. Työ sai alkunsa huomiosta, että Suomessa on tehty vähän tutkimusta vankilarakentamisen merkityksestä osana Rikosseuraamuslaitoksen kuntouttavaa työtä. Opinnäytetyön yhteistyökumppani oli Rikosseuraamuslaitoksen operatiivinen vastuualue ja yhteistyötä tehtiin Turvallisuus ja valmentava lähityö (TURVA) -tiimin erityisasiantuntijan kanssa.

Tutkimus kytkeytyy ajankohtaiseen kontekstiin, jossa Rikosseuraamuslaitoksella on käynnissä useita uudisrakennushankkeita ja käyttöön on otettu uusia, niin sanottuja älyvankiloita. Aineiston keruu suoritettiin kyselytutkimuksena. Kyselytutkimus lähetettiin Hämeenlinnan, Kylmäkosken ja Pyhäselän vankiloihin sähköisessä muodossa. Vangit pystyivät vastaamaan kyselyyn omien sellipäätteidensä kautta.

Opinnäytetyössä tarkasteltiin sitä, miten vankilan rakenteelliset ratkaisut voivat joko tukea tai haitata vankien hyvinvointia sekä integroitumista takaisin yhteiskuntaan. Tutkimus perustui teoriapohjaan sosiaalisen kuntoutuksen ja digitalisaation näkökulmista sekä vankilarakentamiseen ja kriminologisiin lähestymistapoihin.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vankien näkökulmasta vankilan fyysisellä ja digitaalisella ympäristöllä on merkittävä vaikutus vankien hyvinvointiin ja kuntoutumismahdollisuuksiin. Tilojen toimivuus, esteettisyys ja käyttäjälähtöisyys eivät ole toissijaisia tekijöitä, vaan keskeisiä elementtejä rikoksettomaan elämään pyrkivässä muutoksessa. Johtopäätökset tukevat näkemystä, että tilasuunnittelu ja teknologian saavutettavuus voivat konkreettisesti tukea vankien osallisuutta, turvallisuuden tunnetta ja arjen hallintaa.

Kehittämisehdotuksina esiin nousivat digitaalisuuden lisääminen, vankilaosastojen ja tilojen tehokkaampi käyttö, tilojen laajentaminen sekä vanhojen rakenteiden perusparannus. Lisäksi korostettiin tarvetta vankien ja henkilökunnan osallisuudelle suunnitteluprosesseissa. Seurantajärjestelmän ja arviointityökalun kehittäminen loisi pohjan vaikuttavuuden mittaamiselle ja jatkuvalle parantamiselle. Näin vankila-arkkitehtuuri voisi kehittyä osaksi inhimillisempää ja vaikuttavampaa rangaistusjärjestelmää, joka tukee sekä yksilön kuntoutumista, että yhteiskunnan turvallisuutta.

This thesis explores prisoners’ perspectives of the role of the physical environment in supporting the rehabilitation and well-being of prisoners in Finland. The study was prompted by a notable research gap regarding the influence of prison architecture on correctional outcomes.

The topic is timely, as the Prison and Probation Service of Finland is currently implementing several new prison construction projects and introducing technologically advanced "smart prisons." The thesis project partner was the Operational Division of the Prison and Probation Service of Finland.

The empirical data was collected through a survey conducted in three Finnish prisons, Hämeenlinna, Kylmäkoski, and Pyhäselkä, using secure digital terminals in inmates' cells. The results indicate that spatial factors such as openness, natural light, acoustic quality, and privacy significantly influence inmates' stress levels, motivation, and engagement in rehabilitation programs.

The research examines how architectural and spatial design affects inmates’ psychological, physical, and social rehabilitation, and how the built environment can either support or hinder well-being and reintegration into society. The study draws on theories of social rehabilitation, digitalisation, prison architecture, and criminology.

The conclusions suggest that prison environments, both physical and digital, play a central role in promoting rehabilitation. Key development proposals include expanding digital services, making more effective use of existing spaces, enlarging cramped facilities, renovating older buildings, and increasing the involvement of inmates and staff in the design process.

The study also recommends the development of evaluation tools and monitoring systems to measure the long-term impact of spatial solutions on recidivism and rehabilitation outcomes. Ultimately, humane and well-designed prison architecture can become an integral part of a more effective and sustainable correctional system.