Perehdytyksen hyödyt organisaatiolle, sekä perehdytykseen rinnastettava lainsäädäntö

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin perehdytyksen merkitystä organisaation toiminnan, työyhteisön hyvinvoinnin ja työturvallisuuden kannalta sekä selvitettiin, miten Suomen lainsäädäntö ohjaa ja velvoittaa perehdytysprosessin toteuttamista. Työn tavoitteena oli koota keskeiset perehdytykseen liittyvät säädökset ja tarkastella niitä käytännön näkökulmasta erityisesti työnantajan, työntekijän ja perehdyttäjän rooleissa.

Teoreettinen viitekehys pohjautui erityisesti Suomen lainsäädäntöön, joka määrittää työnantajan velvollisuudet perehdytyksessä. Lisäksi viitekehyksessä käsiteltiin työpaikan turvallisuusohjeita, työympäristöä sekä keskeisiä käsitteitä, kuten perehdytys, työturvallisuus ja työnopastus. Näiden merkitystä tarkasteltiin suhteessa työhyvinvointiin ja työtehoon. Viitekehyksessä hyödynnettiin kirjallisia lähteitä ja työelämän asiantuntijajulkaisuja, joiden mukaan laadukas perehdytys voi vähentää työtapaturmia ja edistää työilmapiiriä.

Työ toteutettiin hyödyntäen empiiristä oikeustutkimusta ja sen osana laadittiin perehdytyslomake toimeksiantajayrityksen käyttöön. Empiirisessä osiossa tarkasteltiin, miten työnantajat voivat käytännössä toteuttaa perehdyttämisvelvoitteensa ja miten tämä vastaa lainsäädännön vaatimuksia. Työssä todettiin, että työnantajan vastuut perehdytyksessä ovat laajat ja vaihtelevat muun muassa työsuhteen muodon mukaan. Lisäksi havaittiin, että lainsäädäntöä olisi syytä selkeyttää, jotta myös pienemmillä organisaatioilla olisi paremmat edellytykset täyttää velvoitteensa johdonmukaisesti.