Perintö- ja lahjaverolain 15 § verosuunnittelun välineenä
Terävä, Anna (2025)
Terävä, Anna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060319989
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060319989
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin perintö- ja lahjaverolain 15 §:n merkitystä verosuunnittelun välineenä. Työssä tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia säännöksellä on yhteislahjojen ja yhteisperintöjen verokohteluun sekä milloin säännöksen hyödyntäminen voi tuottaa verotuksellisia etuja. Tavoitteena oli laatia käytännönläheinen opas, jonka avulla perilliset, lahjanantajat, testamentintekijät sekä alaa tuntevat asiantuntijat voivat arvioida säännöksen soveltumista eri tilanteissa.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisella menetelmällä. Analyysissa käytettiin lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä Verohallinnon ohjeistusta. Tutkimuksessa esitettiin esimerkkitapauksia, joissa vertailtiin yhteisverotuksen ja erillisten verotusten vaikutuksia veron määrään.
Tuloksissa todettiin, että perintö- ja lahjaverolain 15 §:ää hyödyntämällä voidaan saavuttaa merkittäviä veroetuja erityisesti silloin, kun saajat kuuluvat eri veroluokkiin. Tällöin verotus määräytyy läheisimmän sukulaisuussuhteen perusteella, mikä voi alentaa veron kokonaismäärää. Toisaalta tilanteissa, joissa saajat kuuluvat samaan, usein korkeampaan veroluokkaan, yhteisverotus saattaa kasvattaa verorasitusta omaisuuden arvon kasvaessa progressiivisen verotaulukon vuoksi.
Johtopäätöksenä todettiin, että pykälän soveltaminen verosuunnittelussa edellyttää tarkkaa tapauskohtaista arviointia. Kun säännöksen vaikutukset ymmärretään ja asiakirjat laaditaan huolellisesti, 15 § voi toimia tehokkaana työkaluna verotuksen optimoinnissa esimerkiksi puolisoiden tai eri veroluokkiin kuuluvien saajien välillä.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisella menetelmällä. Analyysissa käytettiin lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä Verohallinnon ohjeistusta. Tutkimuksessa esitettiin esimerkkitapauksia, joissa vertailtiin yhteisverotuksen ja erillisten verotusten vaikutuksia veron määrään.
Tuloksissa todettiin, että perintö- ja lahjaverolain 15 §:ää hyödyntämällä voidaan saavuttaa merkittäviä veroetuja erityisesti silloin, kun saajat kuuluvat eri veroluokkiin. Tällöin verotus määräytyy läheisimmän sukulaisuussuhteen perusteella, mikä voi alentaa veron kokonaismäärää. Toisaalta tilanteissa, joissa saajat kuuluvat samaan, usein korkeampaan veroluokkaan, yhteisverotus saattaa kasvattaa verorasitusta omaisuuden arvon kasvaessa progressiivisen verotaulukon vuoksi.
Johtopäätöksenä todettiin, että pykälän soveltaminen verosuunnittelussa edellyttää tarkkaa tapauskohtaista arviointia. Kun säännöksen vaikutukset ymmärretään ja asiakirjat laaditaan huolellisesti, 15 § voi toimia tehokkaana työkaluna verotuksen optimoinnissa esimerkiksi puolisoiden tai eri veroluokkiin kuuluvien saajien välillä.