Laitoshuoltajan työnkuvan kehittäminen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluasumisessa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käsitellään laitoshuoltajien työnkuvan kehittämistä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluasumisessa. Työn tarkoituksena oli parantaa hoitohenkilökunnan resurssien käyttöä siirtämällä välillisiä työtehtäviä laitoshuoltajille, mikä vapauttaisi hoitajille aikaa välittömään asiakastyöhön.

Kehittämistyön tavoitteena oli luoda yksi yhtenäinen työnkuva laitoshuoltajille, joka voitaisiin ottaa käyttöön kaikissa ikääntyneiden asumisyksiköissä. Lisäksi tavoitteena oli selkeyttää hoitohenkilökunnan ja laitoshuoltajien tekemiä välillisen työtä ikääntyneiden asumisyksiköissä.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jossa laadullinen aineisto kerättiin kyselyllä, haastatteluilla ja havainnoimalla. Kehittämistyön prosessia ohjasi palvelumuotoilun tuplatimattimalli. Kyselystä ja työpajasta kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin, tietoja tiivistämisellä ja teemoittamalla. Analyysi mahdollisti kerättyjen tietojen keskeisten oivallusten ja mallien kattavamman ymmärtämisen. Kehittämistyön tuloksena syntyi laitoshuoltajan uudistettu työnkuva, jossa välillisen asukastyön tehtäviä siirrettiin osittain hoitohenkilökunnalta laitoshuoltajille, vapauttaen hoitohenkilökunnalle aikaa välittömään hoitotyöhön.

Muutos mahdollisti hoitohenkilökunnan paremman riittävyyden ja keskittymisen asukkaan välittömään hoitotyöhön. Erityisesti päivälliseen ja iltapalaan liittyviä avustavia ateriapalvelutehtäviä siirrettiin hoitajilta laitoshuoltajille. Laitoshuoltajan päätehtäviksi määriteltiin avustava ateriapalvelutyö, puhtaanapitotehtävät ja asukkaiden tekstiilihuoltoon liittyvät tehtävät.

Muutosjohtamisen prosessin sisäistäminen ja käytäntöön jalkauttaminen oli keskeistä tässä kehittämistyössä, joka konkretisoitui laitoshuoltajan työkuvan käyttöönotossa kolmessa pilottikohteessa. Laitoshuoltajan uuden työkuvan käyttöönotto osoitti, että muutosjohtaminen vaatii systemaattista viestintää ja hyvää muutosjohtajuutta kaikilla tasoilla, jotta tavoitteet saavutetaan. Esihenkilön asenteella ja viestinnällä oli suuri merkitys työntekijöiden sitouttamisessa. Asumisyksiköiden erilaisuus, kuten tilojen, asukasryhmien tarpeiden ja asukasmäärien vaihtelu lisäsi ymmärrystä siitä, ettei yksi välillisen työn toimintamalli sovi kaikille asumisyksiköille. Erityisesti pienissä yksiköissä ja kiinteistöissä, joissa tilat eivät vastaa toiminnan tarpeita, tarvitaan erillinen arvio. Tämän opinnäytetyön kehittämisen tuloksena syntynyt laitoshuoltajan työkuva, päivärytmit ja hoitohenkilökunnan ja laitoshuoltajan väliset linjaukset toimivat tehokkaimmin keskisuurissa ja suurissa asumisyksiköissä.

Jatkokehittämiseksi ehdotetaan erillistä selvitystä välillisen työn tuottamismallista pienemmissä, alle neljänkymmenen asukkaan asumisyksiköissä, jonka nähdään parantavan asumisyksikön toiminnan kokonaistehokkuutta ja resurssien oikeaa kohdentamista.