Force majeure -sopimusehdon tulkinta ja soveltaminen Euroopan sisällä tehtävissä B2B-sopimuksissa
Salo, Janette (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060621122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060621122
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin force majeure -sopimusehdon tulkintaa ja soveltamista Euroopan sisällä tehtävissä B2B-sopimuksissa. Tavoitteena oli selvittää, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia ehdon käyttö asettaa myyjälle, missä tilanteissa ehtoon voidaan vedota sekä miten ehtoa sovelletaan Euroopan sisällä tehtävissä B2B-sopimuksissa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui kirjallisuuteen, ajantasaiseen lainsäädäntöön, oikeustapauksiin ja artikkeleihin. Tutkimus toteutettiin oikeus-dogmaattisena, eli lainopillisena tutkimuksena, jonka tulkintametodina käytettiin teleologista, sanamuodon mukaista ja vertailevaa tulkintaa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että force majeure -ehtoon voidaan vedota tilanteissa, joiden ei voida kohtuudella katsoa olleen estettävissä tai ennakoitavissa. Ehtoon vetoavan osapuolen vastuulle jää osoittaa todeksi esteen ylivoimaisuus. Yritykset voivat itse päättää minkä maan lainsäädäntöä sopimuksessa sovelletaan, mutta mikäli tästä ei ole erillistä mainintaa, sopimuksessa voidaan soveltaa esimerkiksi Rooma I-asetusta tai CISGiä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui kirjallisuuteen, ajantasaiseen lainsäädäntöön, oikeustapauksiin ja artikkeleihin. Tutkimus toteutettiin oikeus-dogmaattisena, eli lainopillisena tutkimuksena, jonka tulkintametodina käytettiin teleologista, sanamuodon mukaista ja vertailevaa tulkintaa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että force majeure -ehtoon voidaan vedota tilanteissa, joiden ei voida kohtuudella katsoa olleen estettävissä tai ennakoitavissa. Ehtoon vetoavan osapuolen vastuulle jää osoittaa todeksi esteen ylivoimaisuus. Yritykset voivat itse päättää minkä maan lainsäädäntöä sopimuksessa sovelletaan, mutta mikäli tästä ei ole erillistä mainintaa, sopimuksessa voidaan soveltaa esimerkiksi Rooma I-asetusta tai CISGiä.