Jauhinvalkaisu kuumahiertämöllä
Mäkinen, Katri (2007)
Mäkinen, Katri
2007
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061021918
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061021918
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli tutkia jauhinvalkaisua hierteen vaaleuden nostamiseksi. Samalla tutkittiin, oliko jauhinvalkaisulla vaikutuksia massan ominaisuuksiin ja kustannuksiin verrattaessa tuloksia tehtaalla käytettävään sakeamassavalkaisuun.
Kirjallisuusosassa perehdytään hierteen valmistukseen ja mekaanisten massojen valkaisuun keskittyen ditioniitti- ja jauhinvalkaisuun. Ditioniittivalkaisussa käsitellään sen kemiaa, valkaisuolosuhteita ja suoritustapoja. Kirjallisuusosassa esitellään myös aikaisempia tutkimustuloksia jauhinvalkaisusta.
Jauhinvalkaisusta suoritettiin kaksi erillistä tehdasmittakaavaista koeajoa. Ensimmäinen koeajo suoritettiin siten, että valmis ditioniittiliuos syötettiin D 1- jauhimen jälkeisen kuidunerotussykloonan pohjalle. Jauhinvalkaisun rinnalla säilytettiin tehtaalla käytössä oleva sakeamassavalkaisu, jossa jauheesta liuotettu ditioniitti syötettiin MC-pumpun imupuolelle.
Jauhinvalkaisulla saatiin hierteen vaaleutta nostettua D1-jauhimelta D2-jauhimelle keskimäärin 4,5 % - yksikkoa. Parhaan tuloksen antoi 0,5 %:n annos ditioniittia jauhimelle. Nostamalla annostus 0,8 %:iin ei vaaleutta saavutettu enempää kuin 0, 5 %:n annoksella oli jo saatu. Kokonaisvaaleuden nousuksi TMP:lla saatiin 6 % - yksikköä. Liuosmaisen ditioniitin pH oli 10,5, ja jauheesta liuotetun ditioniitin pH oli välillä 9-11.
Toinen jauhinvalkaisukoeajo suoritettiin siten, että sekä D1-jauhimen jälkeisen kuidunerotussykloonan pohjalle että MC-pumpun imupuolelle annosteltiin jauheesta liuotettu ditioniitti. Vaaleuden nousuksi jauhimelle saatiin keskimäärin 4,3 % -yksikköä. TMP:n vaaleuden nousu oli 5,8 % - yksikköä.
Kummankaan jauhinvalkaisukokeiden perusteella ei voitu sanoa, että massan lujuudet olisivat parantuneet.
Kirjallisuusosassa perehdytään hierteen valmistukseen ja mekaanisten massojen valkaisuun keskittyen ditioniitti- ja jauhinvalkaisuun. Ditioniittivalkaisussa käsitellään sen kemiaa, valkaisuolosuhteita ja suoritustapoja. Kirjallisuusosassa esitellään myös aikaisempia tutkimustuloksia jauhinvalkaisusta.
Jauhinvalkaisusta suoritettiin kaksi erillistä tehdasmittakaavaista koeajoa. Ensimmäinen koeajo suoritettiin siten, että valmis ditioniittiliuos syötettiin D 1- jauhimen jälkeisen kuidunerotussykloonan pohjalle. Jauhinvalkaisun rinnalla säilytettiin tehtaalla käytössä oleva sakeamassavalkaisu, jossa jauheesta liuotettu ditioniitti syötettiin MC-pumpun imupuolelle.
Jauhinvalkaisulla saatiin hierteen vaaleutta nostettua D1-jauhimelta D2-jauhimelle keskimäärin 4,5 % - yksikkoa. Parhaan tuloksen antoi 0,5 %:n annos ditioniittia jauhimelle. Nostamalla annostus 0,8 %:iin ei vaaleutta saavutettu enempää kuin 0, 5 %:n annoksella oli jo saatu. Kokonaisvaaleuden nousuksi TMP:lla saatiin 6 % - yksikköä. Liuosmaisen ditioniitin pH oli 10,5, ja jauheesta liuotetun ditioniitin pH oli välillä 9-11.
Toinen jauhinvalkaisukoeajo suoritettiin siten, että sekä D1-jauhimen jälkeisen kuidunerotussykloonan pohjalle että MC-pumpun imupuolelle annosteltiin jauheesta liuotettu ditioniitti. Vaaleuden nousuksi jauhimelle saatiin keskimäärin 4,3 % -yksikköä. TMP:n vaaleuden nousu oli 5,8 % - yksikköä.
Kummankaan jauhinvalkaisukokeiden perusteella ei voitu sanoa, että massan lujuudet olisivat parantuneet.