Lasten ja imeväisten kohtausoireiden tunnistaminen hoitotyössä
Kettunen Jacobsen, Susanna (2025)
Kettunen Jacobsen, Susanna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061022187
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061022187
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee kohtausoireita, joita esiintyy alle 16-vuotiailla lapsilla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata keinoja lasten erilaisten epileptisten ja ei-epileptisten kohtausoireiden tunnistamisessa hoitotyössä. Tavoitteena oli lisätä tietoa lasten kohtausoireiden muodoista sairaanhoitajille. Oireiden tunnistamisessa on viiveitä ja aihe ansaitsee enemmän huomiota (Linnankivi & Metsähonkala 2021). Näitä oireita voi olla vaikea tunnistaa toisistaan. Kohtausoireet voivat olla myös hyvin pieniä liikkeitä tai eleitä. Kohtausoire voi jäädä kokonaan tunnistamatta. Molempia kohtausoireita esiintyy kaikenikäisillä lapsilla. Lapsilla esiintyvien kohtausoireiden tunnistaminen on tärkeää hoitotyössä, jotta lapsi saa oikeaa hoitoa. (Metsähonkala 2021.)
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoa haettiin kansainvälisesti. Haku rajattiin koskemaan vuosia 2015–2025. Tieteellisiä aineistoja valittiin viisitoista kappaletta ja ne analysoitiin käyttäen induktiivista menetelmää eli aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Analysointi eteni luokittelun avulla.
Tuloksista nousi esiin viisi pääluokkaa. Pääluokat olivat: oireiden erottaminen, hoitajan ammattitaito, teknologia, oikea hoito ja teoriapohja. Tuloksissa korostui lasten kohtausoireiden tunnistamisen tärkeys, hoitajan rooli, teknologian käyttäminen tunnistamisen apuna tulevaisuudessa, oikean hoitopolun valinta ja teoriapohjan asema.
Sairaanhoitajat saavat opinnäytetyön tuloksien avulla lisätietoa lapsilla esiintyvistä kohtausoireista ja niiden tunnistamisen haasteista. Opinnäytetyön keskeisten tuloksien perusteella viiveitä lasten kohtausoireiden tunnistamisessa vielä on. Tunnistaminen on hankalaa ja selkeää hoitopolkua ensimmäisen kohtauksen jälkeen ei ole. Aiheesta on vielä vähän kirjallisuutta saatavilla ja aihe ansaitsee lisää näkyvyyttä hoitotyön näkökulmasta. Konkreettisia keinoja tunnistamiseen on vielä vähän tarjolla. Tuloksiin perustuen jatkotutkimusehdotuksena voisi olla ajankohtaista tehdä kohtausoireiden tunnistamisen avuksi yleinen hoitosuositus.
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoa haettiin kansainvälisesti. Haku rajattiin koskemaan vuosia 2015–2025. Tieteellisiä aineistoja valittiin viisitoista kappaletta ja ne analysoitiin käyttäen induktiivista menetelmää eli aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Analysointi eteni luokittelun avulla.
Tuloksista nousi esiin viisi pääluokkaa. Pääluokat olivat: oireiden erottaminen, hoitajan ammattitaito, teknologia, oikea hoito ja teoriapohja. Tuloksissa korostui lasten kohtausoireiden tunnistamisen tärkeys, hoitajan rooli, teknologian käyttäminen tunnistamisen apuna tulevaisuudessa, oikean hoitopolun valinta ja teoriapohjan asema.
Sairaanhoitajat saavat opinnäytetyön tuloksien avulla lisätietoa lapsilla esiintyvistä kohtausoireista ja niiden tunnistamisen haasteista. Opinnäytetyön keskeisten tuloksien perusteella viiveitä lasten kohtausoireiden tunnistamisessa vielä on. Tunnistaminen on hankalaa ja selkeää hoitopolkua ensimmäisen kohtauksen jälkeen ei ole. Aiheesta on vielä vähän kirjallisuutta saatavilla ja aihe ansaitsee lisää näkyvyyttä hoitotyön näkökulmasta. Konkreettisia keinoja tunnistamiseen on vielä vähän tarjolla. Tuloksiin perustuen jatkotutkimusehdotuksena voisi olla ajankohtaista tehdä kohtausoireiden tunnistamisen avuksi yleinen hoitosuositus.