Toiminnantarkastus versus tilintarkastus asunto-osakeyhtiössä

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee toiminnantarkastusta ja tilintarkastusta sekä näiden kahden tarkastusmuodon keskeisiä eroja erityisesti tilanteissa, joissa kohteena on pieni, alle 30 huoneiston asunto-osakeyhtiö. Työn tavoitteena on lisätä ymmärrystä toiminnantarkastuksen roolista ja sen merkityksestä asunto-osakeyhtiöissä, verrattuna perinteiseen tilintarkastukseen, jota on totuttu pitämään ensisijaisena talouden tarkastusmuotona. Toiminnantarkastus on ollut sallittua pienissä asunto-osakeyhtiöissä ja yhdistyksissä vuodesta 2010 lähtien, mikä on mahdollistanut yksinkertaisemman ja usein kustannustehokkaamman tavan valvoa yhteisön taloudenpitoa ja hallintoa. Tässä työssä pyritään selventämään, milloin toiminnantarkastus voi olla riittävä ja milloin tilintarkastus on edelleen tarpeellinen tai suositeltava vaihtoehto.

Opinnäytetyön teoriaosuus rakentuu pääasiassa keskeisen lainsäädännön varaan. Nämä säädökset muodostavat perustan sekä toiminnantarkastajan, että tilintarkastajan toiminnalle Suomessa ja määrittävät niiden velvollisuudet, oikeudet ja vastuut. Lainsäädäntö ohjaa paitsi tarkastusten sisältöä, myös sitä, millaisissa tilanteissa kumpikin tarkastusmuoto on soveltuva. Empiirinen osuus opinnäytetyöstä koostuu laadullisesta tutkimuksesta, joka toteutettiin haastattelemalla asiantuntijoita. Haastatteluiden avulla pyrittiin saamaan syvällisempää ymmärrystä siitä, miten nämä tarkastusmuodot eroavat toisistaan käytännön työssä, mitä haasteita niihin liittyy ja millaisia näkemyksiä ammattilaisilla on niiden soveltuvuudesta erilaisissa asunto-osakeyhtiöissä.

Tutkimuksen perusteella voitiin todeta, että tilintarkastus ja toiminnantarkastus erosivat merkittävästi toisistaan laajuuden, sääntelyn ja tarkastajan pätevyysvaatimusten osalta. Tilintarkastus nähtiin huomattavasti tarkemmin säädeltynä, formaalimpana ja vastuullisempana prosessina, jossa noudatettiin kansainvälisiä standardeja, ja joka edellytti auktorisoitua tilintarkastajaa. Toiminnantarkastus puolestaan koettiin kevyempänä ja joustavampana tarkastusmuotona. Molemmilla tarkastusmuodoilla pyrittiin kuitenkin yhteiseen tavoitteeseen – varmistamaan yhteisön toiminnan ja talouden läpinäkyvyys sekä sääntöjen ja lakien noudattaminen. Käytännön työssä tarkastusten sisällöt erosivat muun muassa tilintarkastuksessa painotettiin olennaisuutta, prosessien kartoitusta ja sisäisiä kontrolleja, kun taas toiminnantarkastuksessa voitiin tarkastella asioita yksityiskohtaisemmin, esimerkiksi tositetasolla. Molemmissa tarkastuksissa korostettiin riippumattomuutta ja kirjallisen raportin laatimista, mutta tilintarkastuksessa tämä tehtiin huomattavasti standardoidummin ja muodollisemmin. Eroavaisuudet tulivat selvästi esiin myös tarkastuskertomusten rakenteessa ja sisällössä.