Omaishoitajien lääkehoidon osaaminen : "kuka kertoo ja keneltä voi kysyä"
Niemi, Mira (2007)
Niemi, Mira
2007
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061322966
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061322966
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia omaishoitajien selviytymistä hoidettavan lääkehoidosta kotona. Lisäksi tutkimusongelmana on, millaista ohjausta omaishoitajat ovat terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saaneet lääkehoidosta ja onko saatu ohjaus ollut omaishoitajan mielestä ymmärrettävää. Lisäksi tutkitaan, millaisiksi omaishoitajat kokevat omat valmiutensa toteuttaa omaisensa lääkehoitoa kotonaan ja sitä, millaista lisäohjausta ja koulutusta he mahdollisesti kaipaavat lääkehoidon osaamiseensa.
Tutkimus toteutettiin juuri tätä tarkoitusta varten suunnitellun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa oli sekä strukturoituja, puolistrukturoituja sekä yksi täysin avoin kysymys. Kyselyt postitettiin Kokkolan seudun omaiset ja läheiset ry:n kautta heidän jäsenilleen huhtitoukokuussa 2007, jolloin ne myös palautuivat.
Vastaajista suurimmalla osalla (69 %) ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta. Suurimmalla osalla (72 %) hoidettavan lääkehoidosta huolehti kotona kokonaisuudessaan omaishoitaja itse. Lääkärin vastaanotolla lääkärin määrätessä uutta lääkettä vain seitsemälle prosentille vastaajista oli kerrottu lääkkeen haittavaikutuksista. Yli puolelle vastaajista ei ollut kerrottu lääkkeen yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa lainkaan. Vain hieman yli puolet vastaajista koki saaneensa riittävästi tietoa omaisensa lääkkeistä. Eniten lisätietoa kaivattiin lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksista. Vajaa puolet vastaajista koki avun saamisen lääkehoitoon liittyvissä ongelmissa vaikeana. Lääkärin tavoittaminen lääkehoitoon liittyvissä ongelmissa koettiin vaikeaksi. Omaishoitajat toivoivat, että hoitohenkilökunta saisi lisäkoulutusta mm. vanhusten lääkehoidosta.
Tutkimus toteutettiin juuri tätä tarkoitusta varten suunnitellun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa oli sekä strukturoituja, puolistrukturoituja sekä yksi täysin avoin kysymys. Kyselyt postitettiin Kokkolan seudun omaiset ja läheiset ry:n kautta heidän jäsenilleen huhtitoukokuussa 2007, jolloin ne myös palautuivat.
Vastaajista suurimmalla osalla (69 %) ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta. Suurimmalla osalla (72 %) hoidettavan lääkehoidosta huolehti kotona kokonaisuudessaan omaishoitaja itse. Lääkärin vastaanotolla lääkärin määrätessä uutta lääkettä vain seitsemälle prosentille vastaajista oli kerrottu lääkkeen haittavaikutuksista. Yli puolelle vastaajista ei ollut kerrottu lääkkeen yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa lainkaan. Vain hieman yli puolet vastaajista koki saaneensa riittävästi tietoa omaisensa lääkkeistä. Eniten lisätietoa kaivattiin lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksista. Vajaa puolet vastaajista koki avun saamisen lääkehoitoon liittyvissä ongelmissa vaikeana. Lääkärin tavoittaminen lääkehoitoon liittyvissä ongelmissa koettiin vaikeaksi. Omaishoitajat toivoivat, että hoitohenkilökunta saisi lisäkoulutusta mm. vanhusten lääkehoidosta.