Opiskelioiden kokemuksia lapsuuden perheväkivallasta
Hietala, Niina; Ruokoja, Jonna (2007)
Hietala, Niina
Ruokoja, Jonna
2007
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061723159
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061723159
Tiivistelmä
Perheväkivalta on sekä yhteiskunnallinen että sosiaalinen ongelma, josta viime aikoina on keskusteltu paljon.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden lapsuuden perheväkivaltakokemuksia. Tutkimusaineiston kerääminen suoritettiin kyselyn muodossa. Kyselyn avulla pyrimme selvittämään perheväkivaltatilanteiden tekijöitä ja uhreja, perheväkivallan muotoja ja mahdollisia syntyneitä vaurioita. Halusimme tietää myös onko yhteiskunnan palvelujärjestelmistä (poliisi, sosiaaliviranomaiset, seurakunta yms.) ollut apua perheväkivallasta kärsiville. Tutkimuksen edetessä muotoutui kolmas tutkimusongelma: lapsuuden väkivaltaisten kokemusten siirtyminen aikuiselämään.
Tutkimuksen toteutimme kyselylomakkeen avulla, jonka lähetimme sähköpostin välityksellä kaikille Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa tammikuussa 2007 opiskeleville. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen, jossa oli kvalitatiivisia piirteitä. Tämä tarkoittaa, että lomakkeessa oli sekä monivalintakysymyksiä että avoin kysymys.
Tutkimustuloksissa korostui isän osuus väkivallan tekijänä ja äidin osa uhrina. Kyselyyn vastanneet olivat kokeneet monenlaisia väkivallan muotoja. Ystävät ja sukulaiset koettiin parhaimpana tukiverkostona perheväkivaltakokemuksista selviämiseksi. Avoimista kysymyksistä kävi ilmi, että vastaajien omat lapsuuden perheväkivaltakokemukset vaikuttivat aikuisiällä omaan parisuhteeseen ja lasten kasvatukseen.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden lapsuuden perheväkivaltakokemuksia. Tutkimusaineiston kerääminen suoritettiin kyselyn muodossa. Kyselyn avulla pyrimme selvittämään perheväkivaltatilanteiden tekijöitä ja uhreja, perheväkivallan muotoja ja mahdollisia syntyneitä vaurioita. Halusimme tietää myös onko yhteiskunnan palvelujärjestelmistä (poliisi, sosiaaliviranomaiset, seurakunta yms.) ollut apua perheväkivallasta kärsiville. Tutkimuksen edetessä muotoutui kolmas tutkimusongelma: lapsuuden väkivaltaisten kokemusten siirtyminen aikuiselämään.
Tutkimuksen toteutimme kyselylomakkeen avulla, jonka lähetimme sähköpostin välityksellä kaikille Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa tammikuussa 2007 opiskeleville. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen, jossa oli kvalitatiivisia piirteitä. Tämä tarkoittaa, että lomakkeessa oli sekä monivalintakysymyksiä että avoin kysymys.
Tutkimustuloksissa korostui isän osuus väkivallan tekijänä ja äidin osa uhrina. Kyselyyn vastanneet olivat kokeneet monenlaisia väkivallan muotoja. Ystävät ja sukulaiset koettiin parhaimpana tukiverkostona perheväkivaltakokemuksista selviämiseksi. Avoimista kysymyksistä kävi ilmi, että vastaajien omat lapsuuden perheväkivaltakokemukset vaikuttivat aikuisiällä omaan parisuhteeseen ja lasten kasvatukseen.