Potilaan tunnistaminen osana lääkehoitoprosessia lasten vuodeosastoilla

Abstract

Opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsipotilaan tunnistamiskäytäntöjä lääkkeenannon yhteydessä sekä kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia potilaan tunnistamisprosessin toteutumisesta lasten vuodeosastoilla. Lisäksi tarkasteltiin henkilökunnan näkemyksiä sähköisen tunnistamisen kehittämistarpeista. Tavoitteena oli löytää keinoja parantaa lapsipotilaiden sähköistä tunnistamista lääkkeen antovaiheessa sekä tuottaa tietoa, joka tukee tunnistamiskäytäntöjen kehittämistä ja edistää potilasturvallisuutta.

Potilaan oikea tunnistaminen kaikissa terveydenhuollon kohtaamisissa parantaa turvallisuutta ja vähentää virheiden mahdollisuutta. Lääkkeenannon yhteydessä potilaan ja lääkkeen tunnistetietojen skannaaminen voi parantaa lääkitysturvallisuutta varmistamalla, että oikea lääke annetaan oikealle potilaalle oikeaan aikaan. Lasten osastoilla potilaan tunnistamiseen liittyy erityisiä haasteita, joita viivakooditeknologian avulla on voitu vähentää, muun muassa inhimillisten virheiden osalta.

Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla sähköisellä kyselylomakkeella tammi-helmikuussa 2025. Kohderyhmänä oli HUSin Lasten ja nuorten sairauksien tulosyksikön vuodeosastojen lääkehoitoa toteuttava hoitohenkilökunta. Vastausprosentti oli 19,6 (n=83). Kyselyllä kerättiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Määrällinen aineisto analysoitiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla ja laadullinen sisällönanalyysillä teemoittaen sekä kvantifioimalla keskeisten aiheiden esiintymistiheyksiä.

Tulokset osoittivat, että sähköinen tunnistaminen on vakiintunut osa lääkehoitoprosessia lasten vuodeosastoilla, ja ohjeita noudatetaan pääosin johdonmukaisesti. Sähköinen tunnistaminen koettiin lisäävän potilasturvallisuutta ja pääosin sujuvaksi tavaksi tunnistaa potilas. Haasteita ilmeni erityisesti yöaikaan, jolloin tunnistaminen koettiin hankalammaksi ja esiin nousi vaihtoehtoisia tunnistamismenetelmiä. Aineisto osoitti tarpeen kehittää tunnistamiskäytäntöjä, ohjeita ja tiedottamista erityisesti tilanteissa, joissa potilaan tunnistaminen on puutteellista tai haastavaa, kuten yövuoroissa ja vanhempien poissa ollessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tunnistamiskäytäntöjen ja lääkehoitoprosessin kehittämisessä potilas- ja lääkitysturvallisuuden edistämiseksi.