Kuurojen ja kuulovammaisten kohtaamat pelastusturvallisuuden haasteet kodin ulkopuolella

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia pelastusturvallisuuden haasteita kuurot ja kuulovammaiset kokevat jokapäiväisessä elämässään kodin ulkopuolella. Tavoitteena oli luoda alustava kartoitus siitä, mitä näistä haasteista kuurot ja kuulovammaiset pitävät tärkeimpinä ja miten heidän mielestään niihin voisi positiivisesti vaikuttaa. Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Kuurojen Liitolle, joka voi hyödyntää opinnäytetyön tuloksia työssään kuurojen oikeuksien ja etujen toteutumisen valvonnassa ja kehittämisessä.

Opinnäytetyön tietoperustassa esitellään kuuroihin ja kuulovammaisiin kohdistuvista pelastusturvallisuuden haasteista olemassa olevaa tietoa. Tietoperustassa hyödynnettiin muun muassa Kuurojen Liiton, Kuuloliiton ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tuottamia ohjeistuksia ja oppaita, sekä Yhdysvaltain paloturvallisuusviraston aiempaa tutkimusta aiheesta. Tietoperustassa esiteltiin myös kuurojen ja kuulovammaisten pelastusturvallisuuteen vaikuttavaa lainsäädäntöä. Aiempaa suomalaista tutkimusta aiheesta on hyvin niukasti, ja myös englanninkielisestä tutkimuksesta uupuu kuurojen ja kuulovammaisten henkilökohtaisten kokemusten ja tuntemusten tarkastelu. Tässä opinnäytetyössä haluttiin kartoittaa kuurojen ja kuulovammaisten henkilökohtaisia kokemuksia ja tunteita, joten lähestymistavaksi valittiin laadullisen tutkimustyön menetelmät. Tietoa kerättiin teemahaastattelulla kuuroilta, kuulovammaisilta ja yhdeltä kuulevalta osallistujalta, jolla on kokemusta kuulovammaisten kanssa työskentelystä. Kerättyä aineistoa analysoitiin teemoittelulla.

Kaikki haastateltavat tunnistivat puutteita tai epäselvyyksiä turvallisuusjärjestelyissä kuuroille ja kuulovammaisille työpaikoilla ja julkisilla paikoilla. Yleisimpiä haastateltavien havaitsemia puutteita kodin ulkopuolella olivat hälytysjärjestelmät kuten palohälyttimet, jotka hälyttävät vain äänellä ja siten eivät tavoita kuuroja ja kuulovammaisia halutulla tavalla. Haastateltavat pitivät matkapuhelimia erityisen tärkeinä välineinä kuuroille ja kuulovammaisille. Matkapuhelimia kerrottiin käytettävän omatoimisena turvallisuusratkaisuna virallisempien ratkaisujen puutteessa, mutta myös toivottiin esimerkiksi tekstiviesti-ilmoitusten hyödyntämisen yleistyvän tiedottamisessa virallisten tahojen puolelta. Haastateltavat kertoivat kokevansa, että yhteiskunnassa ei tiedosteta kuurojen ja kuulovammaisten tarpeita tarpeeksi hyvin, joka voi johtaa hankaliin tilanteisiin ja heikentyneeseen turvallisuudentunteeseen esimerkiksi viranomaisten ja yritysten kanssa toimiessa.

Haastattelujen tuloksista kävi ilmi, että yhteiskunnassa on merkittävästi parantamisen varaa kuurojen ja kuulovammaisten huomioimisessa. Etenkin turvallisuusjärjestelyissä tarvittaisiin uusia ratkaisuja kuurojen ja kuulovammaisten henkilökohtaisen turvallisuuden sekä itsenäisyyden parantamiseksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää pohjana jatkotutkimuksille aiheesta. Jatkotutkimuksessa voidaan esimerkiksi kartoittaa, miten hyvin yritykset ja viranomaiset tiedostavat tässä opinnäytetyössä tunnistettuja haasteita ja mitä toimenpiteitä ne vaativat.