Työyhteisön vuorovaikutustaitojen merkitys koetulle työhyvinvoinnille

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli ymmärtää työyhteisön vuorovaikutusta ilmiönä sekä tutkia vuorovaikutuksen merkitystä koetulle työhyvinvoinnille. Tavoitteena oli tunnistaa työyhteisön vuorovaikutuksen tyylejä ja keinoja, joilla voidaan edistää koettua työhyvinvointia. Opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla suuren hyvinvointialueen sairaalapalveluiden apulaisosastonhoitajia, jotka työssään ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa niin henkilöstön kuin esihenkilöiden kanssa.

Opinnäytetyön aihe nousi opinnäytetyön tekijän opintojen aikana toistuneesta huomiosta, että työhyvinvointia edistäessä vuorovaikutus kulki aina siinä rinnalla, mutta sitä harvoin nostettiin kirjallisuudessa työhyvinvoinnin keskiöön. Oletuksena oli, että monen työhyvinvoinnin tekijän sivutessa vuorovaikutusta, voisi vuorovaikutuksen vahvuuksia ja heikkouksia tunnistamalla ja vuorovaikutustaitoja kehittämällä saada merkittäviä vaikutuksia työyhteisöjen työhyvinvointiin. Teoreettisessa viitekehyksessä keskiöön nousi työyhteisöjen vuorovaikutus sekä työhyvinvointi ennen ja tulevaisuudessa. Työelämä muuttuu, ja etenkin henkilöstöpulasta jo nyt kärsivällä sosiaali- ja terveysalalla on tärkeää pysyä mukana muutoksessa ja tunnistaa keinoja, joilla henkilöstön hyvinvointia, sitoutumista ja työssä pysymistä voidaan edistää.

Työyhteisöjen koettua vuorovaikutusta tutkittiin teemahaastattelun keinoin ja haastattelut toteutettiin ryhmä- ja parihaastatteluna. Haastatteluteemat nousivat aiemmasta tutkimuksesta, mutta haastatteluissa informanteille annettiin mahdollisuus kertoa omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Aineiston analyysissa teoreettinen viitekehys kulki rinnalla, mutta aineistoa luettiin uusia yhteyksiä, oivalluksia ja haastateltavien kokemuksia ja merkityksiä etsien.

Opinnäytetyön keskeisenä tuloksena on vuorovaikutustaitojen koettu merkitys ensisijaisena työvälineenä apulaisosastonhoitajan työssä. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla läpi työyhteisön koettiin olevan merkittävä rooli ristiriitatilanteiden ennaltaehkäisemisessä, sekä henkilöstön yhteisöllisyyden kokemuksessa. Työhyvinvointia edistäviä vuorovaikutustyylejä ja vuorovaikutuksen keinoja tunnistettiin paljon ja vuorovaikutuksen haasteita lähestyttiin hyvin ratkaisukeskeisesti. Vuorovaikutuskoulutusta toivottiin lisää, ja vaikka se varmasti onkin tärkeää ja vuorovaikutustaidot ovat jatkuvaa oppimista vaativia taitoja, aineistosta nousi esille apulaisosastonhoitajien hyvä vuorovaikutusosaaminen jo nyt. Jatkokehittämisen kannalta onkin merkittävää, miten tämä taito voitaisiin valjastaa parhaaseen käyttöön työyhteisöjen työhyvinvoinnin edistämiseksi. Opinnäytetyön tulosten pohjalta keskeisiksi kehittämisehdotuksiksi muodostuivat johdon ja henkilöstön säännölliset kalenteroidut tapaamiset, digitaitoihin panostaminen perehdytyksessä ja perehdytysmateriaalin tarkastaminen, tehtävänkuvien selkeyttäminen ja kirjaaminen kaikille saatavilla olevaan paikkaan, palautekulttuurin kehittäminen ja yhteisten palautetavoitteiden asettaminen sekä vuorovaikutuskulttuurin parantaminen työyhteisön vuorovaikutuksen pelisääntöjen luomisella.