Ilo on oppimisen polttoaine

Abstract

Ajat muuttuvat ja uudet tuulet puhaltavat. Oppiminen ja opettaminen eivät ole tänään samanlaisia kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Ei myöskään ihminen. Nykypäivän ihminen rakastaa runsasta virikkeiden tarjontaa, tuloksellisuutta ja asioiden kilpailuttamista. lhmiset oppivat helposti siihen, että kaikkea on saatava ja saatavilla, nopeasti ja tehokkaasti. Miten käy siis niiden harrastuksien ja töiden, joiden tuloksien näkemiseksi onkin puurrettava hiukan pidempään? Musiikkiharrastus on yksi niistä, joissa oppiminen tapahtuu ahkeran ja jatkuvan työn kautta. Soittaminen vaatii aikaa, usein yksinäisiä harjoitteluhetkiä, tutkintoja ja esiintymisiä. Teoria ja säveltapailutunnit mielletään taas usein käytännöstä irrallaan oleviksi kalvosulkeisiksi.

Nykypäivän maailma heittää meille haasteen pysyä mukana matkassa. On vastattava kutsuun ja lähdettävä kilpailuun mukaan. Mutta mikä on oikea tie? Mikä saa ihmisen lataamaan voimansa pitkäaikaiseen ponnisteluun, kun monet muut tiet olisivat niin paljon helpompia? Aina voi tarjota palkintoja tai materiaalisia houkutuksia, mutta ehkä meidän ei sittenkään tarvitse mennä niin kauas. Vastaus löytyy mielestäni aivan nenämme edestä, meistä ihmisistä itsestämme. Mitä jos emme aina vain tavoittelisi jotain päämäärää? Mitä jos nauttisimme itse tekemisestä, oppimisesta ja itsemme toteuttamisesta? Olkoon menopelimme sitten miten hieno tahansa, emme pääse puusta pitkään, jos siitä puuttuu moottori ja polttoainekin on loppu. Mitä jos siis tankkaisimme menopelimme ilolla, ruokkisimme silla motivaatiomoottorimme?

Opinnäytetyöni käsittelee oppimisen ja opettamisen lainalaisuuksia omien ajatuksieni värittämänä. Erilaisten oppimiskäsityksien, opetusperiaatteiden ja oppimistyylien tutkiminen ja toteuttaminen sekä oman alamme uusien tuulien seuraaminen avaa meille opettajille mielestäni todellisen aarrearkun kohti inhimillisempää oppimisen maailmaa. Esittelen opinnäytetyössäni myös kokemuksen kautta hyväksi havaitsemiani opetusperiaatteita ja uusia, ehkä jopa erilaisia keinoja synnyttää musiikin teorian ja säveltapailun, miksei muunkin musiikinopiskelun tunneille ilon, suvaitsevaisuuden ja luovuuden ilmapiirin.

The world is changing, so are we. Learning and teaching isn't the same anymore than it was ten or twenty years ago. The world today is about generous supply of stimulators, abundance and achievements. People are used to get everything fast and furious. Don't we need nor have no patience at all? What is the future for those activities that require lots of time and forbearance to get any visible results? As a matter of fact, learning music is engaged with patience and constancy. In that case, is there any place for music as a hobby in today's busy world?

We have received the challenge to follow the changes. And we accept it. But what is the right way to entice people for long journey instead of having things by ordering it from the Internet? How do we ensure that learning and doing itself can be a pleasure? We don't necessarily need some medals or diploma to get a happy face. If we are able to hear a starting shot from our own starting point and move ahead in safe, tolerant and creative learning atmosphere, will doing and learning itself be a delightful experience. And that causes real motivation: a lust for study and learn more and more. In other words, joy is of the essence.

My thesis observes the facts of learning and teaching colored with my own thoughts and ideas. New comprehensions are born and experienced in the real life's needs when teaching music theory groups. By recognizing different kinds of ways of learning, knowing the methods and both studying more about our profession and developing new forms of studying, we will find the key of more humane learning process.