Itämeren yhteisymmärryspöytäkirjan soveltaminen vaarallisten aineiden kansainvälisiin maantiekuljetuksiin

Abstract

Vaarallisten aineiden kuljetuksia säätelevät eri lait ja kuljetusmuotokohtaiset määräykset. Suomen maantieteellinen sijainti pakottaa maantiekuljetusyksiköt lähes poikkeuksetta myös lauttaosuudelle ja helpottaakseen näitä kuljetuksia, tietyt Euroopan Unionin maat ovat yhdessä solmineet Itämeren yhteisymmärryspöytäkirjan (IMoU) eli erityisvapaussopimuksen Itämeren alueen lauttaosuuksille.

Opinnäytetyössä tutkittiin vaarallisten aineiden maantiekuljetutuksiin sovellettavien määräysten eroavaisuuksia, sekä milloin ja miten määräyksiin liittyvää IMoU-poikkeamismahdollisuutta voidaan soveltaa mahdollisimman tehokkaasti.

Tutkimus toteutettiin asiakirjoihin perustuvana laadullisena sisällön analyysinä vertailevan tutkimuksen menetelmin. Tutkimuksen lopputuotoksena mallinnettiin vuokaaviopohjainen työkalu vaarallisten aineiden asiantuntijoiden avuksi. Tutkimus rajattiin pakattuihin vaarallisiin aineisiin ja tutkimus tehtiin huolitsijan näkökulmasta.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että iMoU mahdollistaa huomattavia helpotuksia kansainvälisen vaarallisten aineiden valmistelussa ja järjestämisessä, sillä kuljetuksiin on mahdollista hyödyntää laajasti ADR-sopimusta IMDG-koodin vaatimusten sijasta. IMoU:aa on kuitenkin mahdollista soveltaa vain sellaisilla aluksilla, jotka täyttävät IMoU:ssa määritellyt vaatimukset.

Transport of dangerous goods is regulated by various laws and transport mode specific regulations. Due to Finland’s geographical location, road transports regularly include ferry voyage with stricter regulation. To facilitate such transport, certain European Union countries have jointly established the Baltic Sea Memorandum of Understanding (IMoU), a special exemption agreement applicable to ferry voyages in the Baltic Sea region.

This thesis examined the differences in regulations applicable to the road transport of dangerous goods, as well as when and how the IMoU-related exemption possibilities can be applied most effectively.

The research was conducted as a qualitative content analysis based on documentation, using comparative research methods. As the final output, a flowchart-based tool was developed to assist experts in the field of dangerous goods. The study was limited to packaged dangerous goods and approached from the perspective of a freight forwarder.

Based on the results, it can be concluded that the IMoU enables significant simplifications in the preparation and organization of international dangerous goods transport. It allows for the extensive use of the ADR agreement instead of the IMDG Code requirements. However, the IMoU can only be applied on vessels that meet the specific requirements defined in the agreement.