Hoitajien kokema seksuaalinen häirintä
Kangasharju, Noora; Lindqvist, Rebecca (2025)
Kangasharju, Noora
Lindqvist, Rebecca
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025080823836
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025080823836
Tiivistelmä
Seksuaalinen häirintä on hyvin tunnistettu yhteiskunnassa. Vaikka se on seksuaalirikos, on se samanaikaisesti hyvin arkinen ilmiö. Käsitteenä seksuaalinen häirintä on täsmentämättä, sillä tilanteet, tekotavat, tekijät sekä kohteet vaihtelevat. Arjessa törmää usein käytettävän rinnakkain termejä seksuaalinen häirintä, ahdistelu, seksuaalinen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Seksuaalisen häirinnän sekä seksistisen vitsin välillä on hyvin häilyvä raja. On hyvin yksilöllistä, mitä pidetään seksuaalisena häirintä.
Hoitotyössä hoitajien kokemaa seksuaalista häirintää esiintyy fyysisenä, verbaalisena ja non-verbaalisena. Häirinnän yleisyys, vakavuus, tai olettamus häirinnän kuulumisesta työhön sekä potilaan kognitiivisen tilan alenema muuttavat hoitajan suhtautumista häirintään ja näiden tilanteiden aikana toimimiseen. Seksuaalinen häirintä tuo mukanaan usein negatiivisia tunteita, kuten järkytystä ja ahdistusta tai jopa epätoivoa ja vihaa työtehtävistä. Työpaikalla tapahtuva seksuaalinen häirintä voi vaikuttaa työntekijän työhyvinvointiin hyvin negatiivisella tavalla. Häirinnän kohteeksi joutunut voi kokea edellä mainittuja negatiivisia tuntemuksia, jonka vuoksi hänen työpanoksensa ja työssä viihtyvyys voi laskea.
Toimeksiantajana toimi Kainuun hyvinvointialue, joka työllistää n. 2000 hoitoalan ammattilaista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, missä määrin sekä minkälaista seksuaalista häirintää esiintyy hoitajien työssä Kainuun Hyvinvointialueella. Työn tavoitteena oli, että Kainuun hyvinvointialue saa tietoon seksuaalisen häirinnän määrää työyksiköissä ja tämän tiedon perusteella voivat lähteä kehittämään ehkäiseviä keinoja seksuaalisen häirinnän vähentämiseksi.
Tämä opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus, joka kuvaa, miten seksuaalinen häirintä tunnistetaan yhteiskunnallisella tasolla ja miten sairaanhoitajien kokema seksuaalinen häirintä on tutkittu. Opinnäytetyössä käsiteltiin myös opinnäytetyöprosessin osana toteutetun kyselyn tuloksia. Tutkimukseemme saimme 132 vastausta. Vastaajista 85% oli naisia ja 14% oli miehiä, 1% ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Heistä 85% koostui lähihoitajista sekä sairaanhoitajista, jotka työskentelevät erilaisissa yksiköissä ympäri Kainuuta. Kyselyyn vastanneista 46 % ilmoitti kokeneensa seksuaalista häirintää nykyisessä työssään, 49 % ei ollut kokenut häirintää, ja 5 % ei osannut sanoa. Vastauksissa käy ilmi seksuaalisen häirinnän olleen sekä sanallista että fyysistä häirintää. Seksuaalissävyisiä kommentteja on tullut sekä potilaiden ja asukkaiden että myös työkavereiden puolelta. Vastaajat toivoivat, että tulevaisuudessa olisi selkeät ohjeet seksuaalisen häirinnän käsittelemiseksi työpaikalla.
Hoitotyössä hoitajien kokemaa seksuaalista häirintää esiintyy fyysisenä, verbaalisena ja non-verbaalisena. Häirinnän yleisyys, vakavuus, tai olettamus häirinnän kuulumisesta työhön sekä potilaan kognitiivisen tilan alenema muuttavat hoitajan suhtautumista häirintään ja näiden tilanteiden aikana toimimiseen. Seksuaalinen häirintä tuo mukanaan usein negatiivisia tunteita, kuten järkytystä ja ahdistusta tai jopa epätoivoa ja vihaa työtehtävistä. Työpaikalla tapahtuva seksuaalinen häirintä voi vaikuttaa työntekijän työhyvinvointiin hyvin negatiivisella tavalla. Häirinnän kohteeksi joutunut voi kokea edellä mainittuja negatiivisia tuntemuksia, jonka vuoksi hänen työpanoksensa ja työssä viihtyvyys voi laskea.
Toimeksiantajana toimi Kainuun hyvinvointialue, joka työllistää n. 2000 hoitoalan ammattilaista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, missä määrin sekä minkälaista seksuaalista häirintää esiintyy hoitajien työssä Kainuun Hyvinvointialueella. Työn tavoitteena oli, että Kainuun hyvinvointialue saa tietoon seksuaalisen häirinnän määrää työyksiköissä ja tämän tiedon perusteella voivat lähteä kehittämään ehkäiseviä keinoja seksuaalisen häirinnän vähentämiseksi.
Tämä opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus, joka kuvaa, miten seksuaalinen häirintä tunnistetaan yhteiskunnallisella tasolla ja miten sairaanhoitajien kokema seksuaalinen häirintä on tutkittu. Opinnäytetyössä käsiteltiin myös opinnäytetyöprosessin osana toteutetun kyselyn tuloksia. Tutkimukseemme saimme 132 vastausta. Vastaajista 85% oli naisia ja 14% oli miehiä, 1% ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Heistä 85% koostui lähihoitajista sekä sairaanhoitajista, jotka työskentelevät erilaisissa yksiköissä ympäri Kainuuta. Kyselyyn vastanneista 46 % ilmoitti kokeneensa seksuaalista häirintää nykyisessä työssään, 49 % ei ollut kokenut häirintää, ja 5 % ei osannut sanoa. Vastauksissa käy ilmi seksuaalisen häirinnän olleen sekä sanallista että fyysistä häirintää. Seksuaalissävyisiä kommentteja on tullut sekä potilaiden ja asukkaiden että myös työkavereiden puolelta. Vastaajat toivoivat, että tulevaisuudessa olisi selkeät ohjeet seksuaalisen häirinnän käsittelemiseksi työpaikalla.