Liikuntavammaisen seksuaalisuuden puheeksiotto

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tuotettiin tietoa vammaisen ihmisen seksuaalisuuden puheeksi ottamisen kokemuksista terveydenhuoltoalan ammattilaisen näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Kajaanin ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoiden valmiuksia ottaa seksuaalisuus puheeksi liikuntavammaisen ihmisen kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla vaativan kuntoutuksen hoitajien kokemuksia liikuntavammaisen ihmisen seksuaalisuuden puheeksiotosta. Työn toimeksiantajana toimi Kajaanin ammattikorkeakoulu ja toimeksiantaja hyödyntää opinnäytetyötä seksuaaliterveyden opetuksessa. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: millaisena vaativan kuntoutuksen osaston hoitajat kokevat liikuntavammaisen seksuaalisuuden puheeksioton ja millaista osaamista vaativan kuntoutuksen osaston hoitajat tarvitsevat seksuaalisuuden puheeksiottoon liikuntavammaisen ihmisen kanssa? Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu seksuaalisuuden huomioimisesta hoitotyössä, liikuntavammaisuuden vaikutuksista seksuaalisuuteen ja seksuaalisuuden puheeksiotosta. Tässä tutkimuksessa käsitellään vain liikuntavammaisia ihmisiä, kehitysvammaiset ihmiset ovat rajattu aiheen ulkopuolelle. Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin lähettämällä sähköinen kysely Kainuun keskussairaalan vaativan kuntoutuksen osaston hoitajille. Kysely sisälsi kolme avointa kysymystä, johon osaston hoitajat saivat vastata anonyymisti. Kyselyyn vastasi 5 hoitajaa. Tutkimuksessa saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulosten perusteella vaativan kuntoutuksen hoitajat kokevat liikuntavammaisen seksuaalisuuden puheeksioton merkityksellisenä. Hoitajat kokivat seksuaalisuuden puheeksioton haastavana ja se otetaan puheeksi harvoin. Aiheesta on helppo puhua, jos potilas tai omainen tekee aloitteen. Osaston hoitajat kokivat tarvitsevansa lisää tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja kokivat hyvät sosiaaliset taidot tärkeänä osaamisena seksuaalisuutta puheeksi ottaessa. Tutkimuksen johtopäätöksistä selvisi, että seksuaalisuus otetaan harvoin puheeksi, vaikka se olisi tärkeä ottaa puheeksi jo aikaisessa vaiheessa kuntoutusta. Lisäksi seksuaalisuuden puheeksiotto jää useimmiten potilaan vastuulle, vaikka se tulisi ottaa puheeksi hoitajan toimesta. Johtopäätöksistä kävi myös ilmi, että hoitajille tarvittaisiin lisää tietoa ja koulutusta seksuaalisuuteen liittyviin asioihin ja sen puheeksiottoon liittyen. Jatkotutkimuksena olisi hyvä kehittää osastolle selkeät ohjeet seksuaalisuuden puheeksiotosta.

This thesis produced information about the experiences of broaching the sexuality of people with disabilities from the perspective of a healthcare professional. The objective of this thesis was to develop Kajaani University of Applied Sciences nurse students’ skills in broaching the topic of sexuality with a physically disabled person. The purpose of this thesis was to describe the experiences of nurses working in the Intensive Rehabilitation Ward in broaching the topic of sexuality with a physically disabled person. The commissioner of this thesis was Kajaani University of Applied Sciences, and the commissioner will use this thesis in the education of sexual health. The research questions of the thesis were the following: how did nurses in the Intensive Rehabilitation Ward experience broaching the topic of sexuality with a physically disabled person and what kind of expertise did the nurses in the Intensive Rehabilitation Ward need to broach the topic of sexuality with a physically disabled person? The theory part of this thesis consists of considering sexuality in nursing care, the effects of physical disability on sexuality and broaching the topic of sexuality. This thesis only discusses physically disabled people, meaning that intellectual disabilities are not included. This thesis is a qualitative study. An electronic questionnaire was sent to the nurses working in the Intensive Rehabilitation Ward at Kainuu Central Hospital. The questionnaire contained three open questions, to which the ward nurses answered anonymously. The questionnaire was answered by five nurses. The data obtained was analyzed using inductive content analysis. The results showed that broaching the topic of sexuality with people who have physical disabilities is perceived as meaningful by the nurses in the Intensive Rehabilitation Ward. Sexuality is rarely discussed in the Intensive Rehabilitation Ward and the nurses find it challenging. It is easy to talk about sexuality if the patient or the patient’s relative takes the initiative. The nurses on the ward felt they needed more information about sexuality and felt that good communication skills were an important competence when discussing sexuality. The study’s conclusions revealed that sexuality is rarely discussed, even though it is important to discuss in the early stages of rehabilitation. In addition, broaching the topic of sexuality is most often left to be the patient’s responsibility, even though it should be addressed by the nursing staff. The conclusions also revealed that nurses need more information and training on issues related to sexuality and how to bring it up in a conversation. It would be a good idea to develop clear guidelines for the ward on how to broach the topic of sexuality in the future.