Toivo 2.0 -hanke: Toivo-toimintamallin ja Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimiston valvontatiimin yhteistyön kehittäminen

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää moniammatillista yhteistyötä Helsingin kaupungin lastensuojelun ja perhesosiaalityön Toivo-toimintamallin ja Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimiston valvontatiimin välillä yhteisten alaikäisten asiakkaiden kanssa työskenneltäessä. Kehittämistyö toteutettiin osana oikeusministeriön rahoittamaa Toivo 2.0 -hanketta, ja sen tarkoituksena oli tuoda esiin työntekijöiden toiveita toimivalle yhteistyölle. Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää Toivo 2.0 -hankkeen raportoinnissa ja opinnäytetyöhön osallistuneiden työntekijöiden organisaatioissa.

Kehittämistehtävänä oli tunnistaa moniammatillisen yhteistyön haasteita ja vahvuuksia sekä kartoittaa konkreettisia keinoja toimivamman yhteistyön tueksi. Viitekehyksenä opinnäytetyölle toimi aiempi tutkimus rikoksilla oireilevista lapsista, desistanssityöstä sekä moniammatillisesta yhteistyöstä. Lisäksi tarkasteltiin Toivo-toimintamallin ja Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimiston taustaa, toimintaa ja tavoitteita. Aineisto kerättiin neljässä fokusryhmähaastattelussa (N=9) sekä yhteisessä työpajassa (N=10). Haastattelut järjestettiin Toivo-toimintamallin työntekijöille ja valvontatiimin rikosseuraamustyöntekijöille erikseen. Työpaja oli kaikille yhteinen. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.

Mönkkösen ja Kekonin (2020) kuvaama kulttuurinen ja rakenteellinen rajanylitys tarjoaa kiinnostavan viitekehyksen työn vaikuttavuuden arviointiin. Opinnäytetyössä toteutettiin kulttuurista rajanylitystä, jossa esille nostetaan halu oppia toisen ammattikunnan työtavoista. Rakenteellinen rajanylitys, jossa organisaation johto luo moniammatilliselle yhteistyölle edellytyksiä, jäi toteutumatta, sillä opinnäytetyön haastatteluihin ja työpajaan ei osallistunut esihenkilöitä. Kehittämistyön keskeisinä tuloksina tunnistettiin, että moniammatillista yhteistyötä edistää ymmärrys toisen työn vastuualueista, avoin vuorovaikutus, luottamus toisen ammattitaitoon ja tuttuus. Toimivaa yhteistyötä tukevat selkeät rakenteet ja yhdessä sovitut käytännöt. Opinnäytetyö toi esiin, että yhteistyösuhteen ja hyväksi todettujen käytäntöjen vakiinnuttaminen vie aikaa ja vaatii tietoista panostamista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että moniammatillinen yhteistyö rikoksilla oireilevien lasten tukemisessa on välttämätöntä. Opinnäytetyö osoittaa, että kehittämistyön juurtuminen vaatii työntekijöiden sitoutumista, rakenteellista tukea sekä osaamisen jakamista organisaatioiden välillä. Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää lastensuojelun ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yhteistyön vahvistamisessa edelleen Helsingissä ja myös valtakunnallisesti.

Asiasanat: rikoksilla oireilevat lapset, desistanssi, moniammatillinen yhteistyö

This thesis aimed to strengthen multidisciplinary collaboration between the Toivo model — part of child protection and family social work in the City of Helsinki — and the supervision team at the Helsinki Probation Office, in their work with shared underage clients. The development work was carried out as part of the Ministry of Justice-funded Toivo 2.0 project and focused on bringing forth practitioners’ perspectives on what makes collaboration effective. The results can support the project’s reporting and be applied within the involved organizations.

The objective was to identify both challenges and strengths in interprofessional cooperation and to explore concrete ways to improve it. The theoretical framework drew from prior re-search on children exhibiting criminal behaviour, desistance theory, and multidisciplinary collaboration. The study also reviewed the backgrounds, practices and goals of both the Toivo model and the Probation Office. The data were gathered through four focus group interviews (N=9) and one joint workshop (N=10). The interviews were conducted separately with staff from each organization, while the workshop brought both groups together. The material was analysed using qualitative content analysis.

Mönkkönen and Kekoni’s (2020) concept of cultural and structural boundary-crossing was ap-plied as an interpretative lens. Cultural boundary-crossing occurred through mutual interest in each other’s professional roles and methods. However, structural boundary-crossing — which requires leadership involvement — was absent, as no supervisors took part in the process. The key findings of this thesis show that understanding each other’s responsibilities, open communication, mutual trust, and familiarity are central to successful collaboration. Clear structures and jointly agreed practices further support multidisciplinary collaboration. The study highlights that building a strong collaborative relationship requires time and conscious effort.

In conclusion, multidisciplinary collaboration is essential in supporting youth exhibiting criminal behaviour. For development efforts to take root, they must be supported by committed professionals, shared expertise, and structural backing. The results can help further improve co-operation between child protection and probation services both in Helsinki and nationally.

Keywords: children with delinquent behavior, desistance work, multidisciplinary practices