Kiertotalouden ekosysteemien orkestrointi

Abstract

Kiertotalouteen siirtyminen vaatii toimivaa yhteistyötä sekä johtamista ekosysteemeissä. Opinnäytetyössäni tarkastelin kiertotalouden ekosysteemien orkestrointia. Työni keskittyy orkestroinnin parhaisiin keinoihin ja merkittävimpiin haasteisiin matkalla kohti kiertotaloussiirtymää. Tutkimuksen taustalla oli teoreettinen viitekehys, joka koostuu kiertotalouden, ekosysteemien ja niiden johtamisen sekä yhteistyön tutkimuskirjallisuudesta. Teoreettisen viitekehyksen sekä tutkimukseni pohjalta esitän parhaat kiertotalouden ekosysteemin johtamisen keinot sekä merkittävimmät haasteet. Työn tuloksena syntyi myös visuaalinen työkalupakki orkestroinnin tueksi, jonka tarkoitus on antaa kokonaiskuva tutkimuksen tuloksista. Tämän lisäksi se toimii pohjana keskustelulle, esimerkiksi ekosysteemin yhteisissä suunnitteluprosesseissa.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Food Waste Ecosystem -hanke. Hankkeen tarkoituksena on luoda pääkaupunkiseudulle uudenlainen, verkostomainen toimintapa ja tavoitteena on edistää ruoan kiertotaloutta pääkaupunkiseudulla. Opinnäytetyössäni tarkastelin ekosysteemin orkestroinnin keinoja sekä niihin liittyviä haasteita. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti siihen, mitkä keinot osoittautuvat toimiviksi kiertotalouden ekosysteemien johtamisessa ja millaisia haasteita siihen liittyy. Lisäksi tutkimuksessa nousi esille kiertotalouden ekosysteemien johtamisen keskeiset teemat, orkestroinnin keinot sekä orkestroijan näkökulmasta ilmenevät haasteet. Tavoitteena oli tunnistaa kiertotalouden ekosysteemien johtamisen parhaat käytännöt ja merkittävimmät haasteet, jotta ekosysteemien orkestrointi olisi tulevaisuudessa entistä vaikuttavampaa.

Työn kehittämisosuuden perustana on käytetty viitekehystä, joka on kehitetty osana CEGO-hanketta. Viitekehys rakentuu viiteen keskeiseen orkestroinnin osa-alueeseen, jotka tukevat verkostomaista yhteistyötä ja ekosysteemien vaikuttavuutta: kumppanuussuhteet, jaettujen haasteiden tunnistaminen ja yhteisöohjautuvuus, monien rahoitusinstrumenttien hyödyntäminen ja portfoliojohtaminen, jaetun tiedon tuottaminen sekä yhteiskehittäminen, projektit ja kokeilut. Näiden teemojen avulla ekosysteemin toimintaa voidaan jäsentää sekä tunnistaa sen kehittämiskohteita. Lisäksi viitekehys sisältää keinovalikoiman, jota toimijat voivat hyödyntää oman toimintansa kehittämisessä, johtamisessa sekä yhteistyön rakentamisessa.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluista toimeksiantajahankkeessa sekä verrokkiekosysteemeissä. Opinnäytetyön tutkimustuloksia analysoitiin suhteessa viitekehyksen teemoihin ja keinovalikoimaan. Viitekehyksen viisi teemaa luovat pohjan teemahaastatteluille ja jäsensivät näin haastatteluiden runkoa ja kulkua. Näiden teemojen alle lukeutuvat keinot puolestaan syvensivät tutkimustulosten analyysiä käytännön tasolle.

Tutkimustulosten luotettavuuden ja sovellettavuuden varmistamiseksi oli tärkeää haastatella myös muita ekosysteemityön asiantuntijoita toimeksiantajahankkeen edustajan lisäksi. Vertailemalla eri ekosysteemien johtamisen keinoja voidaan tuottaa luotettavaa tietoa ekosysteemin johtamisen parhaista keinoista ja merkittävimmistä haasteista. Tätä tutkimustietoa voidaan hyödyntää tulevaisuuden ekosysteemien johtamisessa ja näin edistää kiertotalouteen siirtymistä.

Tutkimustulokset osoittivat kiertotalouden orkestroinnin keskeisiä keinoja ja niiden avulla voidaan jatkossa edistää ekosysteemien johtamista. Tutkimustulosten keskeiset havainnot kiteytyvät yhteisöohjautuvuuden, kumppanuuksien johtamisen, tiedon jakamisen, rahoituksen strategian, vaikuttavien mittarien sekä vuorovaikutuksen tärkeyteen. Tutkimustulokset kuvaavat hyvin ekosysteemin orkestroijan laajaa tehtäväkenttää. Tutkimuksessa tunnistettiin myös keskeisimmät orkestroinnin haasteet, joita esiintyy ekosysteemityössä. Näihin lukeutuivat esimerkiksi strategiatyön ja rahoituksen suunnittelun lyhytjänteisyys, vaikuttavien mittarien ja toiminnan koordinoinnin puute sekä tiedon pirstaloituminen.

Tutkimus tarjoaa käytännönläheisiä suosituksia siihen, miten ekosysteemien johtamista voidaan kehittää ja millaisia keinoja yhteistyön parantamiseen on olemassa. Tuloksia voidaan hyödyntää kiertotalouden ekosysteemeissä, ja ne tarjoavat hyödyllisiä työkaluja kaikille toimijoille, jotka haluavat ymmärtää ja johtaa ekosysteemiä vaikuttavammin. Tutkimustulokset ovat merkittäviä ekosysteemityön kannalta, koska niiden avulla voidaan parantaa ekosysteemin vaikuttavuutta, tehostaa sen toimintaa sekä edistää kiertotalouteen siirtymistä. Tutkimustuloksina esiin nousseet keinot voivat edesauttaa uusien innovaatioiden syntymistä ja tämä on ekosysteemin vaikuttavuuden kannalta keskeinen hyöty.