Erityiskoulun vuosikellon kehittäminen erityisluokanopettajien työhyvinvoinnin tukemiseksi

Abstract

Opettajan työhyvinvointi on keskeinen tekijä oppilaiden oppimistulosten ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Vuosikello on parhaimmillaan opettajan työhyvinvointia tukeva työkalu, joka auttaa yksittäisen opettajan tai kokonaisen työyhteisön työn suunnittelua. Tästä näkökulmasta opinnäytetyössä toteutettu vuosikellon kehittäminen on ollut tärkeä erityisluokanopettajien työhyvinvoinnin tukemiseen pyrkivä prosessi. Opinnäytetyö pitää sisällään tutkimuksellisen ja kehityksellisen osuuden. Tutkimuksellisessa osuudessa tutkittiin haastattelututkimuksella, millaisia käsityksiä erityisluokanopettajilla on työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina teemahaastattelun periaattein. Kehityksellisessä osuudessa kehitettiin erityisluokanopettajille vuosikello kouluarjen työkaluksi tukemaan työhyvinvointia. Haastattelun tuloksia käytettiin vuosikellon suunnittelun tukena.

Haastatteluissa vuosikello koettiin työkaluksi, joka voisi mahdollisesti hyvin toteutettuna tukea erityisluokanopettajan työhyvinvointia. Hyvinvoinnin vuosikello suunniteltiin visuaalisesti selkeäksi. Sen tarkoitus on auttaa hahmottamaan erilaisia kouluvuoden tapahtumia, jotta vuoden suunnittelu ja suunnitelmien seuraaminen olisi helpompaa. Vuosikellosta tehtiin erilaisten tarpeiden mukaan muokattava ja se mahdollistaa opetussuunnitelmien sähköisen jakamisen muiden erityisluokanopettajien käyttöön.

Haastatteluiden perusteella voidaan päätellä, että haastatteluun osallistuneet erityisluokanopettajat kokivat työnsä olevan kuormittava, mutta samaan aikaan myös palkitsevaa ja merkityksellistä. He osasivat nimetä monia työtään tukevia ja sitä kuormittavia tekijöitä. Haastattelututkimuksessa kävi ilmi, että erityisluokanopettajat kokevat työyhteisön tuen, tukevan johtajuuden ja itsestä huolehtimisen tärkeiksi työhyvinvointia kannatteleviksi tekijöiksi. Erityisluokanopettajan työssä pienet ryhmäkoot, oppilastuntemus ja koulutuksen sekä kokemuksen tuoma ammattitaito edesauttavat työssä jaksamista. Työtä puolestaan kuormittavat liiallinen kiire ja ympärillä oleva kuormittunut työyhteisö sekä tuen puute johdon taholta. Oppilaiden yhä monimuotoisemmat tuen tarpeet, väkivallan uhka sekä työyhteisöjen kuormittuneisuus olivat keskusteluita herättäviä aihealueita. Pienten ryhmäkokojen, oppilaiden erityisiin tarpeisiin vastaavan koulutuksen ja hyvän oppilastuntemuksen voidaan sitä vastoin katsoa olevan erityisluokanopettajia työssä jaksamisen kannalta positiivisia asioita.