​​Ulkomaalaistaustaisten hoitajien ammatillisen kielitaidon merkitys potilasturvallisuudessa ja vuorovaikutuksessa ikääntyneiden hoitotyössä​

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ulkomaalaistaustaisten hoitajien kokemuksia ammatillisen kielitaidon merkityksestä potilasturvallisuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmasta ikääntyneiden hoitotyössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ammatillisen kielitaidon merkityksestä potilasturvallisuudessa ja vuorovaikutuksessa, jonka avulla voidaan kehittää perehdytystä, koulutusta sekä rekrytointia ikääntyneiden hoitotyössä. Aihe on työelämälähtöinen ja ajankohtainen, sillä sosiaali- ja terveydenhuollossa esiintyy merkittävää työvoimapulaa, jota pyritään paikkaamaan kansainvälisellä rekrytoinnilla. Ammatillinen kielitaito on keskeinen osa laadukasta ja turvallista hoitotyötä, minkä vuoksi sen merkityksen tutkiminen hoitotyössä on tärkeää. Tutkimuskysymyksen perusteella tarkasteltiin, millaisia kokemuksia ikääntyneiden kanssa työskentelevillä ulkomaalaistaustaisilla hoitajilla on ammatillisen kielitaidon merkityksestä potilasturvallisuudessa ja vuorovaikutuksessa.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla viideltä ulkomaalaistaustaiselta lähihoitajalta, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena syntyi 5 yläkategoriaa: Ammatillisen kielitaidon merkitys, kielen oppiminen ja tuen saaminen, potilasturvallisuus, vuorovaikutus työyhteisössä ja kehittämisehdotukset. Teoreettinen viitekehys muodostui ammatillisen kielitaidon ja vuorovaikutuksen merkityksestä hoitotyössä, potilasturvallisuudesta sekä väestön ikääntymisen vaikutuksista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Tulosten perusteella ammatillinen kielitaito nähtiin keskeisenä ikääntyneiden hoitotyön laadun ja turvallisuuden kannalta. Ammatillisen kielitaidon puutteet koettiin haasteina erityisesti muistisairaiden hoidossa, lääkehoidossa sekä kirjallisessa raportoinnissa. Työyhteisön tuki, perehdytys ja täydennyskoulutukset edistivät kielitaidon kehittymistä. Johtopäätöksenä todettiin, että jatkuva ammatillisen kielitaidon kehittäminen sekä työyhteisön avoin ja osallistava vuorovaikutus ovat välttämättömiä turvallisen ja laadukkaan hoidon turvaamiseksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää työnantajien perehdytys- ja koulutuskäytäntöjen sekä rekrytointiprosessien kehittämisessä.