Ajaako työehtosopimuksen puute ammattilaiset pois liikunta-alalta?

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää liikunta-alan ammattilaisten käsityksiä ja kokemuksia työehdoista sekä pohtia työehtosopimuksen tarpeellisuutta. Tutkimus tarjoaa konkreettista aineistoa työolojen kehittämistä koskevaan keskusteluun ja hyödyttää erityisesti alan työntekijöitä, työnantajia ja työmarkkinatoimijoita.

Keskeinen tutkimuskysymys kohdistui siihen, miten epäselvät työehdot ja työehtosopimuksen puuttuminen vaikuttavat alan vetovoimaisuuteen ja ammattilaisten pysyvyyteen. Tarkastelu pohjautui suomalaisen työlainsäädännön, työmarkkinajärjestelmän, työehtosopimusinstituution ja paikallisen sopimisen viitekehykseen.

Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä kvantitatiivista kyselytutkimusta että oikeusdogmaattista lähestymistapaa. Kyselyyn vastasi 254 liikunta-alalla työskentelevää, ja aineisto analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti.

Tulokset osoittivat, että erityisesti yksityisellä sektorilla työehdoissa on merkittäviä puutteita ja epäselvyyksiä. Työehtosopimuksen puuttuminen lisäsi epävarmuutta ja aiheutti vaihtelua työsuhteen ehdoissa työnantajan mukaan. Näillä tekijöillä on vaikutusta alan houkuttelevuuteen, työntekijöiden sitoutumiseen ja työhyvinvointiin.

Johtopäätöksenä todettiin, että työolojen parantaminen edellyttää työehtosopimuksen mahdollisuuksien tarkastelua. Työehtosopimus nähtiin tärkeänä keinona vahvistaa alan kehitystä, sitouttaa osaajia ja lisätä liikunta-alan arvostusta. Vaihtoehtoisena kehitystoimenpiteenä esitettiin tiedonantovelvollisuuden parantamista.

Tutkimuksessa jäi käsittelemättä työnantajien näkökulma, laajempi kansainvälinen vertailu sekä pitkän aikavälin vaikutukset. Tulevaisuudessa olisi tärkeää lisätä tutkimusta työnantajien motiiveista ja käytännöistä sekä arvioida kollektiivisen sopimisen ja tiedonantovelvollisuuden vahvistamisen mahdollisuuksia.