Johtaminen työn voimavarojen ja vaatimusten tasapainottajana kolmannella sektorilla

Abstract

Työhyvinvointi on noussut keskeiseksi teemaksi suomalaisessa työelämässä. Työelämän murros ja moninaistuminen haastavat organisaatioita kehittämään toimintakulttuuriaan ja johtamistaan entistä inhimillisemmäksi ja kestävämmäksi, ja pakottavat panostamaan työhyvinvoinnin johtamiseen yhä enemmän. Kolmannen sektorin organisaatiot toimivat jatkuvien muutosten keskellä, jotka vaikuttavat suoraan työntekijöiden hyvinvointiin.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kolmannen sektorin organisaatioiden työhyvinvoinnin johtamista ja tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä. Tutkimus toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena, ja se tarkastelee työhyvinvointia erityisesti Job Demands–Resources -mallin (JD-R) viitekehyksestä.

Tulokset osoittavat, että kolmannen sektorin työssä korostuvat sekä työn merkityksellisyys että kuormittavuus. Työhyvinvointi rakentuu työn voimavarojen ja vaatimusten tasapainosta, ja erityisesti psykologinen pääoma, työn imu, arvopohjaisuus sekä sosiaalinen tuki ovat keskeisiä hyvinvoinnin vahvistajia. Johtamistyylillä on merkittävä vaikutus työhyvinvointiin: autenttinen ja palveleva johtajuus sekä hyveelliset organisaatiokäytännöt tukevat työntekijöiden hyvinvointia. Työyhteisön sosiaaliset suhteet, viestinnän laatu ja mahdollisuus osallistua päätöksentekoon vaikuttavat olennaisesti hyvinvointiin. Taloudellinen epävarmuus, kiire ja ristiriidat puolestaan heikentävät hyvinvointia.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kolmannen sektorin työhyvinvoinnin johtaminen edellyttää kokonaisvaltaista otetta, jossa huomioidaan sekä yksilön että organisaation voimavarat