Maksimivoiman ja ponnistuskyvyn välinen suhde suomalaisilla huipputason cheerleading urheilijoilla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää maksimivoiman ja ponnistuskyvyn välistä suhdetta suomalaisilla huipputason cheerleading urheilijoilla. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja konkreettisia mittaustuloksia toimeksiantajalle, jota voidaan hyödyntää valmennuksellisessa päätöksenteossa ja koulutustilanteissa. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Suomen Cheerleadingliitto ry, joka toimii Suomessa lajin valtakunnallisena yhdyselimenä ja vastaa kaikesta lajiin liittyvästä toiminnasta, kuten kilpailutoiminnasta ja lajin kehittämisestä.

Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikkileukkaustutkimuksena. Tutkimuksen lopullinen otanta koostui 13 suomalaisesta lajin huippu-urheilijasta, jolta kaikilta mitattiin takakyykyn yhden toiston maksimi (1RM) sekä esikevennyshyppy mitattuna voimalevyllä. Mittausten pohjalta aineistolle toteutettiin tilastollinen analyysi, jossa selvitettiin niin suhteellisen- kuin absoluuttisen maksimivoiman yhteyttä esikevennyshypyn lentokorkeuteen ja tehotuottoon. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatio- sekä regressioanalyysin avulla.

Tulosten perusteella havaittiin kohtalainen positiivinen yhteys maksimivoimaominaisuuksien ja esikevennyshypyn metriikoiden välillä. Maksimivoimaominaisuudet selittävät kuitenkin vain osan urheilijoiden ponnistuskyvystä, mikä tukee ajatusta siitä, että taustalla on myös useita muita suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä. Johtopäätöksenä on mahdollista todeta, että maksimivoimaominaisuudet omaavat tärkeän roolin cheerleading urheilijan suorituskyvyssä ja vaikuttavat myös tehotuottoon ja sitä kautta urheilijan ponnistuskykyyn. Parhaimpien tuloksien saavuttaminen vaatii kuitenkin monipuolisempaa suorituskykyä kehittävää valmennusta, jossa nopean voimantuoton sekä maksimivoimaominaisuudet ovat molemmat osana systemaattista kehittämistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää osana valmennuksellista päätöksentekoa lajin fysiikkavalmennuksessa, jonka ohella tutkimusasetelmaa voidaan käyttää hyödyksi osana monipuolista urheilullisen suorituskyvyn arviointia lajin huippu-urheilijoilla.