Kontiolahden Rekilammen kunnostustoimenpiteiden vertailu

Abstract

Työssä tutkittiin Kontiolahden Rekilammen rehevöitymistä ja siihen soveltuvia kunnostusmenetelmiä ekologisen tilan parantamiseksi. Arviointi perustui vedenlaadun ja sedimentin mittauksiin, syvyyskartoitukseen ja aiempaan tutkimus- ja kirjallisuusaineistoon. Tutkimusten perusteella havaittiin, että Rekilampi on merkittävästi rehevöitynyt ja kärsii erityisesti sisäisestä kuormituksesta, joka ylläpitää hapettomuutta ja kiihdyttää ravinteiden vapautumista sedimentistä. Ulkoinen kuormitus todettiin nykyisin vähäiseksi, minkä vuoksi kunnostuksen painopisteen katsottiin olevan sisäisen kuormituksen hallinnassa ja järven ainekierron vakauttamisessa.

Tulosten perusteella suositellaan vaiheittaista kunnostusstrategiaa, jossa toimet tukevat toisiaan pitkällä aikavälillä. Keskeisimmäksi toimenpiteeksi nähtiin ruoppaus, jolla poistetaan ravinnepitoinen sedimentti ja vähennetään sisäistä kuormitusta. Tämän tueksi esitettiin hapetusta ja kemiallista fosforinsaostusta vedenlaadun parantamiseksi sekä biologisia toimenpiteitä, kuten hoitokalastusta ja vesikasvillisuuden hallintaa, ekologisen tasapainon vahvistamiseksi. Valuma-alueen kuormituksen hallinnan ja alusveden poiston avulla voidaan varmistaa kunnostustoimien pitkäaikainen vaikutus. Näiden toimenpiteiden yhdistelmän arvioitiin tarjoavan tehokkaimman ja ekologisesti kestävän ratkaisun Rekilammen tilan parantamiseksi.